Laura Marian blogi

Kööpenhaminan kaupunki rahoittaa toimintaa, jossa kristitty, muslimi ja juutalainen yhdessä tekevät kouluvierailuja. Mukana on joukko ihmisiä, joista kukin on valmis puhumaan julkisesti omasta uskostaan, uskontojen välisistä yhtäläisyyksistä ja niiden eroista. Vierailuilla he alustavat lyhyesti, ja oppilaiden kysymyksille varataan paljon aikaa. Toiminta tunnetaan nimellä ”Sinun uskosi, minun uskoni” (Din tro min tro). Kouluvierailuja tehdään vuodessa n. 200. Kahdessa pienemmässä Tanskan kaupungissa koulut voivat saada vierailulle kristityn ja muslimin. Aarhusin kaupunki taas on yhteistyössä poliisin kanssa luonut kansainvälisesti tunnetun mallin, joka on vähentänyt alueelta Lähi-Itään taistelijoiksi lähtevien nuorten määrän lähelle nollaa. Mallin avulla ehkäistään radikalisoitumista ja syrjintää. Kuka tahansa voi esimerkiksi vinkata nuoresta, jonka radikalisoitumisen merkeistä on huolestunut. Radikalisoituminen voi olla poliittista tai uskonnollista. Poliisi ottaa yhteyttä nuoreen ja

Viime viikolla tutustuin Kööpenhaminassa neljään paikkaan, jossa tehdään kirkon työtä maahanmuuttajien parissa. Olin mielessäni pohtinut, mitä voisin kirjoittaa siellä kohtaamieni kristittyjen suhtautumisesta muslimeihin. Tänään Brysselissä räjähtivät pommit. On muslimeja, jotka tappavat uskontonsa nimissä. Kukaan ei halua heitä lähelleen. Heidän hallitsemillaan alueilla ihmiset elävät kauhun ja pelon vallassa. Ne, jotka pystyvät, pakenevat. Mitä voidaan tehdä? Suljetaanko rajat? Karkotetaanko muslimit? Vai pitääkö päinvastoin lisätä vuoropuhelua ja vuorovaikutusta, jotta yhä suuremmalla joukolla voidaan yhdessä asettua vihaa ja väkivaltaa vastaan? Kööpenhaminassa istuimme yhden aamupäivän piirissä, jossa oli yksitoista kristittyä ja yksi muslimi. Tuli puhe kääntymisestä islamista kristinuskoon. Eräs Tanskassa kristityksi kastettu entinen muslimi oli mennyt käymään kotimaassaan, ja perheenjäsenet olivat surmanneet hänet siellä. Puhuimme siitä, että hengenvaarasta huolimatta on mus