Siirry pääsisältöön

Pyöräilijä


Kirkon ympäristödiplomin ovat saaneet mm. Vantaan seurakunnat. Ympäristödiplomi auttaa seurakuntia toteuttamaan vastuutaan luomakunnasta. Yksi huomioon otettava seikka ympäristödiplomissa on liikenteen ympäristövaikutukset. Liikenteen osuuteen hiilijalanjäljessä viitataan myös Vantaan Sanomien uutisessa ”Vantaalaisten hiilijalanjälki on pk-seudun suurin” (13.11.2014). Liikenne ja ilmastonmuutos ovat keskeisiä ympäristökeskustelussa, johon toki kuuluu paljon muutakin.
Yhden ihmisen valintojen vaikutus saattaa tuntua mitättömän pieneltä ympäristöongelmien kokoon nähden. Kirkkona meillä kuitenkin on todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa, sillä meitä on paljon. Kristittyinä meille on annettu tehtävä varjella luomakuntaa.

Itse olen pyöräilijä. En urheilija, vaan pyörällä paikasta toiseen liikkuva ihminen. Parina kesänä osallistuminen Kilometrikisaan on innostanut minua tavallistakin useammin pyörän selkään. Kilometrikisa on pyöräilykampanja, jossa esim. työporukat kirjaavat kesäkaudella pyöräilykilometrit nettipalveluun. Palvelusta saa sitten tietää paitsi oman joukkueen sijan kisassa ja oman sijan joukkueessa, myös paljonko bensaa on säästynyt ja hiilidioksidipäästöjä vältetty.

Kisa tuottaa hyvää mieltä ja motivoi valitsemaan kulkuneuvoksi pyörän. Iltaisin on kiva kirjata talteen päivän kilometrit.  Joillakin osallistujilla karkaa suorastaan mopo - tai fillari - käsistä, eikä kaukana ollut tämä minullakaan.
Viikonloppuisin ajoin papin virkapuvussa ja korkokengissä, keltainen kypärä päässä, milloin hautajaisiin, milloin ristiäisiin. Pyörällä oli mentävä aina, kun se oli edes jotenkuten mahdollista. Mutta hauskaa oli!

Rekolan kirkolle ajoin vanhan (vm. 1999) pyöräni vähän ennen kuin aloitin kirkkoherrana. Sillä on kätevä liikkua lyhyitä matkoja ja usein päivän paras hetki on se, kun pääsee siirtymään pyörällä vaikka kokoukseen Tikkurilaan. Se on hyvää hyötyliikuntaa. Tosin piakkoin siirrän pyörän varastoon, sillä talvipyöräilyä en ole vielä aloittanut.
Olen iloinen siitä, että Vantaan seurakunnilla on kirkon ympäristödiplomi, sillä yksi syy pyöräilyyn on minulla juuri ekologisuus. Ekotekoja on monenlaisia. Minulle pyöräily on mieluisa ekoteko.

Kommentit

  1. Heidi14. marraskuuta 2014 klo 12.01

    Pyöräily on kivaa ja etenkin lähialueella nopea tapa siirtyä paikasta toiseen. Tykkään, että ajat pyörällä Tikkurilaan kokouksiin. Itse en ole vieläkään ajellut Rekolasta Tikkurilaan pyörällä, mutta käsittääkseni osan matkaa pääsee kulkemaan mukavasti luonnon keskellä.

    VastaaPoista
  2. Laura Maria Latikka14. marraskuuta 2014 klo 22.20

    Oikein mukavia reittejä on, ja niistä voi valita esimerkiksi mielialan, sään tai käytettävissä olevan ajan mukaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää