Siirry pääsisältöön

Puheenjohtaja


Viime marraskuun seurakuntavaaleissa valittu seurakuntaneuvosto kokoontui eilen ensimmäisen kerran. Neuvostoon äänestettiin vaaleissa 14 erilaista ihmistä. Joukossa on selvästi innostusta ja kiinnostusta seurakunnan toimintaan ja johtamiseen. He ovat sitoutuneita seurakuntaan ja sen uskoon sekä tehtäväänsä luottamushenkilöinä. Sitoutuminen on perusta sille, että voimme tehdä yhteisen työmme hyvin seuraavien neljän vuoden aikana. Näiden ihmisten kanssa on hyvä aloittaa uusi nelivuotinen kausi.
Nuorin neuvoston jäsen täyttää tänä vuonna 19, vanhin 72 vuotta. Keski-ikä on 48. Naisia on lisäkseni 10, miehiä 4. Jäsenet tulivat valituiksi neljältä eri ehdokaslistalta. Ammatit painottuvat ihmisten kanssa tehtävän työn puolelle. Monen sydäntä lähellä ovat erityisesti lapset ja nuoret. Heidän parissaan palkkatyötä tekee tai tulee todennäköisesti tekemään noin puolet jäsenistä, ja muillekin lasten ja nuorten asiat ovat tärkeitä.
Esittelin kokouksessa kaikille uutena asiana lapsivaikutusten arvioinnin eli "LAVAn". Kirkolliskokous päätti lisätä sen kirkkojärjestykseen ja säädös tuli voimaan 1.1.2015. Pykälä (KJ 23 luku 3 §) kuuluu: ”Lapsen edun edistämiseksi kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lapsiin. Vaikutusten arvioinnin tekee se viranomainen, joka käsittelee asiaa ensimmäisenä. Lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta.”
Arvioinnin tekemistä varten on julkaistu laaja ohjeistus. Käytäntöön soveltamista opetellaan nyt kaikissa seurakunnissa - ainakin pitäisi. Lapsivaikutusten arviointi päätöksenteossa ei kuitenkaan saa eikä sen tarvitse johtaa siihen, että jatkuvasti kasvava ikääntyneiden joukko, työikäiset tai perheettömät unohdetaan.
Oma odotukseni uutta seurakuntaneuvostoa kohtaan on, että voimme yhdessä ja sopuisasti etsiä ratkaisuja seurakunnan haasteisiin. Neuvoston jäsenillä on yhteenlaskettuna todella paljon kokemusta, tietoa ja ymmärrystä, joka hyödyttää päätöksentekoa. Seurakuntaa ei palvele keskustelu, jossa pidetään asioita arvovaltakysymyksinä tai kiistellään oikeassa olemisesta. Käsiteltäviä asioita täytyy tarkastella mahdollisimman monesta näkökulmasta, mutta niistä päätettäessä täytyy asettua ongelmien samalle puolelle eikä vetää köyttä eri päistä. Eilisen kokouksen perusteella luotan siihen, että olemme yhteisellä asialla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...
2 kommenttia
Lue lisää