Siirry pääsisältöön

Matkalla 1

Vierailin eilen Englannin kirkossa. Sen edustajat esittelivät Englannin uskonnollista maisemaa ja kirkon elämää siinä maisemassa.
Yksi vierailun aikana esillä ollut asia oli uskontojen välinen keskustelu- ja toimintayhteys, "Inter Faith Engagement". Sain mukaani ekumeenisen materiaalin, joka on syntynyt luterilaisten ja anglikaanisten (Porvoon yhteisön) kirkkojen yhteistyössä.
Materiaalissa on lainaus vuonna 2003 laaditusta asiakirjasta "Guidelines for Inter Faith Encounter". Suomennan tuon lainauksen tähän. Mielessäni ovat erityisesti Vantaan Koivukylän alueen muslimit, joihin olen itse tutustunut vasta vähän, mutta joita kohtaan tunnen myötätuntoa,  koska heihin tällä hetkellä kohdistuu erittäin vihamielisiä ja yleistäviä asenteita.
"Tiedämme, että on mahdotonta erottaa omien maidemme uskontojen välisiä suhteita niistä vaikutuksista, joita muiden maiden tilanteilla on. Kansainvälisillä tapahtumilla saattaa olla hyvin vakavia seurauksia vähemmistönä oleville uskonnollisia ryhmille, ja erityisesti kriisiaikoina meidän tulisi olla valmiita osoittamaan solidaarisuutta yhteisöille, jotka saattavat kokea uhkaa. Haavoittuvien vähemmistöjen tilanne toisissa maissa on usein tärkeä dialogin aihe, ja kirkkomme tuntevat erityistä yhteenkuuluvuutta ja rukousyhteyttä niihin kristillisiin yhteisöihin, jotka kokevat vainoa. Meidän tulee kuitenkin sanoa selvästi, että on epäreilua pitää omien maidemme uskonyhteisöjä vastuullisina siitä, mitä muut tekevät heidän uskontonsa nimissä muualla maailmassa." (Guideline 10.2003)

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content4F6AA7


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...
2 kommenttia
Lue lisää