Siirry pääsisältöön

Futisäiti

Kirkkoherran tulee tuntea seurakuntansa alue ja äidin tulee tuntea lastensa harrastukset. Viime kesänä lomaillessani ennen uuteen virkaan astumista perehdyin Vantaaseen ja jalkapalloon seuratessani Helsinki Cupia pelaajan äitinä.
Nyt olen työskennellyt Vantaalla yli 8 kuukautta ja sen ohella edelleen kuljettanut lastani harjoituksiin ja peleihin satunnaisesti. Kiitos siitä, että lapseni ovat yleensä harrastuksissaan oikeaan aikaan oikeat varusteet mukanaan, kuuluu kyllä lähes kokonaan miehelleni, sillä itse olen usein iltaisin poissa kotoa työn takia.
Jalkapallokauden taas alkaessa ajattelin palauttaa mieleeni, mitä viime kesänä Helsinki Cupissa oikein opinkaan. Onneksi on Facebook, jossa on tallessa silloin kirjoittamani päivitys. Julkaisen sen uudelleen tässä, opiksi toisillekin.

9. heinäkuuta 2014
Helsinki Cupissa havaittua:
1) Valmentajat antavat pelaajille, esim. 12-vuotiaille, toisenlaisia lempinimiä kuin äidit: vaikkapa "Kostaja" tai "Ruoskalahti".
2) Kun poika pelaa, isä kertoo kaverilleen puhelimessa, että "me pelataan" - ei tietenkään pelin aikana, mutta ennen sitä tai sen jälkeen.
3) Vantaalaisia jalkapalloseuroja ovat KoiPS, KoPSe, KeiKa, HaRi, VJS, TiPS ja I-HK.
4) Sen jälkeen, kun Oulun Luistinseura taannoin voitti Helsinki Cupin mestaruuden, luistimet ilmeisesti kiellettiin turnauksessa.

5) Kuuluisa Paitsio tuntuu ehtivän paikalle joka peliin, mutta itse en ole häntä vieläkään nähnyt. Hän on myös sikäli salaperäinen, että hänet tuntevilla vaikuttaa olevan erimielisyyttä hänen ulkonäöstään, sillä usein kuulen, että "se oli Paitsio" tai "ei se ollut Paitsio". Hän on oletettavasti keskeinen vaikuttaja Suomen jalkapalloelämässä, mutta kovin tarkasti en hänen rooliaan tunne.sesti kiellettiin turnauksessa.
5) Kuuluisa Paitsio tuntuu ehtivän paikalle joka peliin, mutta itse en ole häntä vieläkään nähnyt. Hän on myös sikäli salaperäinen, että hänet tuntevilla vaikuttaa olevan erimielisyyttä hänen ulkonäöstään, sillä usein kuulen, että "se oli Paitsio" tai "ei se ollut Paitsio". Hän on oletettavasti keskeinen vaikuttaja Suomen jalkapalloelämässä, mutta kovin tarkasti en hänen rooliaan tunne.
sesti kiellettiin turnauksessa.

5) Kuuluisa Paitsio tuntuu ehtivän paikalle joka peliin, mutta itse en ole häntä vieläkään nähnyt. Hän on myös sikäli salaperäinen, että hänet tuntevilla vaikuttaa olevan erimielisyyttä hänen ulkonäöstään, sillä usein kuulen, että ”se oli Paitsio” tai ”ei se ollut Paitsio”. Hän on oletettavasti keskeinen vaikuttaja Suomen jalkapalloelämässä, mutta kovin tarkasti en hänen rooliaan tunne.

Hauskaa vappua! Kirkollisten arkipyhien aikaan sitten taas jotain vakavampaa blogissa J.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...