Siirry pääsisältöön

Arkipyhien kannattaja

Olin pari vuotta sitten lomalla Ranskassa. Ranskaa pidetään yleisesti maallistuneena maana, jossa uskonnolla ei juuri ole paikkaa julkisessa tilassa.
Toisin kuitenkin oli juuri sinä päivänä, kun mieheni kanssa saavuin Ranskaan. Tulimme sinne kävellen Espanjan rajan yli pienessä Pyreneillä sijaitsevassa kylässä. Löysimme bussipysäkin, jolta uskoimme pääsevämme bussilla matkakohteeseemme. Odotimme aikamme, mutta pysäkillä olleessa aikataulussa ilmoitettuna aikana bussia ei tullut. Lähdimme etsimään taksia ja lopulta yllättävien vaiheiden jälkeen sen löysimmekin.
Myöhemmin tajusimme, miksi bussi ei kulkenut arkiaikataulunsa mukaan. Oli elokuun 15., Marian taivaaseen astumisen päivä. Arkipyhä siis. Ja arkipyhä, jota protestanttisessa Suomessa ei vietetä, koska Marian taivaaseen astuminen kuuluu vain katoliseen oppiin.
Otan nyt yksipuolisesti kantaa arkipyhiin ja niiden mahdolliseen siirtämiseen, pappina. En mieti niitä työntekijän enkä työnantajan kannalta. Papin vuosittaista työaikaa arkipyhät eivät edes lyhennä, sillä työviikkomme on ympäri vuoden viisipäiväinen. 
Minun puolestani vapun voisi muuttaa työpäiväksi. Sitä ei vietetä edes kaikissa Pohjoismaissa. Jopa itsenäisyyspäivän voisi siirtää viikonloppuun (ei tule tapahtumaan, ja pysyköön kaikin mokomin joulukuun kuudennessa). Paljon näitä vanhempaa perua ovat kirkkovuoden pyhät, kuten loppiainen ja helatorstai. Jos kirkollisista juhlapäivistä joku on muutettava työpäiväksi, niin miksi kukaan ei ehdota juhannusaattoa? Sehän ei edes ole pyhä, vaan aatto. Vasta juhannuspäivä, lauantai, on pyhäpäivä – tosin meillä siirretty vaihtuvasta viikonpäivästä pysyvästi viikonloppuun.
Loppiaisella ja helatorstailla, samoin kuin joulun ja pääsiäisen pyhillä ja uudenvuodenpäivällä, on teologinen ja hengellinen, kirkkovuoteen liittyvä sisältö. Ne ovat jumalanpalveluspäiviä. Jos arkipyhiä vähennetään, olen valmis omassa seurakunnassani jatkamaan messujen viettämistä ”oikeina” päivinä ja raportoimaan työnantajille, ketkä mistäkin työpaikasta osallistuivat. Vastaehdotukseni on siis, että kristityt, joille pyhien hengellinen sisältö on tärkeä, saavat luvan olla pois töistä, mutta ne jotka vain haluavat ylimääräistä vapaata, tehkööt töitä.
Olen kiitollinen siitä, että vielä saamme viettää Kristuksen taivaaseenastumisen päivää, helatorstaita, omalla raamatullisella paikallaan 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Tervetuloa juhlistamaan sitä meidän kirkkoon 14.5. klo 10. Silloin siunataan kesän riparien isoset tärkeään tehtäväänsä ja vietetään myös heidän juhlaansa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...