Karma

Puolet rippikoululaisista vastasi kepeästi, että karman laki on uskottavampi kuin että Jumala antaa synnit anteeksi.
Pappi ei tätä tietenkään kokenut onnistumiseksi. Jumalan armoahan tässä oli yritetty julistaa. Opetettu oli monin pedagogisin menetelmin. Joka päivä oli leirijumalanpalveluksessa tunnustettu synnit yhteen ääneen ja kuultu synninpäästö.
Seuraavaksi rippikoululaiset vastasivat kysymykseen taivaasta. Millaista he kuvittelevat taivaassa olevan? He vastasivat - lainkaan ajattelematta, ettei taivasta edes ole, jos karman laki on totta ja sielu siirtyy kuoleman jälkeen toiseen olentoon, jonka elinolot määräytyvät hyvien ja pahojen tekojen mukaan. Tai ainakin taivaaseen on todella pitkä matka. Karman lain totena pitäminen vaatii rinnalleen uskon, että sielu vaeltaa. Eihän esimerkiksi sairas vastasyntynyt voi joutua kärsimään tässä elämässä tehtyjen syntien takia.
Näin pitkälle ei 14-15-vuotias välttämättä kykene ajattelemaan. Ei rippikoululaisilta odoteta, että he olisivat miettineet kaiken loppuun asti. Toki yritämme rippikoulussa ohjata heitä syvempään kristillisen uskon ymmärtämiseen ja omaksumiseen. Silti on mahdotonta millään kysymyksellä mitata sitä, mikä lopulta on olennaista: heidän jokaisen omaa suhdetta Jumalaan. Kysymykset ja vastaukset palvelevat vain opetusta ja keskustelua. Jokaisen konfirmoitavaksi tulevan pitäisi tietää, mitä uskon tunnustaminen yhdessä seurakunnan kanssa ja siunauksen saaminen merkitsevät. Se riittää, eikä kelvollisuutta seurakunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen enää nykyään päätetä kuulustelussa oikein vastaamisen perusteella.
Silti jäin miettimään. Karman laki todella on monen suomalaisen selitys sille, miksi jotkut kärsivät ja jotkut elävät terveinä, rikkaina ja menestyvinä. Kristinusko ei vastaa aukottomasti siihen, miksi jotkut kärsivät, mutta edellyttää, että kristityt auttavat kärsiviä. Kristitty ei voi kulkea ohi, vaan pysähtyy auttamaan kuten laupias samarialainen. Kristitty puolustaa syrjittyjä niin kuin Jeesuskin teki. Kristitty näkee kärsivässä lähimmäisessä kärsivän Kristuksen.
Jäin miettimään. Elämänkatsomuksesta riippumatta suuri joukko suomalaisia haluaa nyt auttaa pakolaisia. Auttamisen halua on niillä, jotka uskovat ja jotka eivät usko. Toivottavasti yhdessä pystymme auttamaan niitä, joilla nyt on hätä. Auttamisen motiiveilla ei välttämättä ole väliä, pääasia että autamme. Mutta merkitseekö tämä ero jotain: Karman lain mukaan avun tarpeessa oleva ihminen on itse aiheuttanut ahdinkonsa, mutta kristitylle hän on lähimmäinen, jonka Luoja on luonut, Kristus lunastanut ja jonka kärsimykseen kenties vain Jumala tietää syyn? Vaikuttaako tämä siihen, miten autettaviin suhtaudutaan?
En halua väitellä oikeassa olemisesta, vaikka tunnenkin siihen houkutusta. Mietin vain.