Siirry pääsisältöön

Karma


Puolet rippikoululaisista vastasi kepeästi, että karman laki on uskottavampi kuin että Jumala antaa synnit anteeksi.
Pappi ei tätä tietenkään kokenut onnistumiseksi. Jumalan armoahan tässä oli yritetty julistaa. Opetettu oli monin pedagogisin menetelmin. Joka päivä oli leirijumalanpalveluksessa tunnustettu synnit yhteen ääneen ja kuultu synninpäästö.
Seuraavaksi rippikoululaiset vastasivat kysymykseen taivaasta. Millaista he kuvittelevat taivaassa olevan? He vastasivat - lainkaan ajattelematta, ettei taivasta edes ole, jos karman laki on totta ja sielu siirtyy kuoleman jälkeen toiseen olentoon, jonka elinolot määräytyvät hyvien ja pahojen tekojen mukaan. Tai ainakin taivaaseen on todella pitkä matka. Karman lain totena pitäminen vaatii rinnalleen uskon, että sielu vaeltaa. Eihän esimerkiksi sairas vastasyntynyt voi joutua kärsimään tässä elämässä tehtyjen syntien takia.
Näin pitkälle ei 14-15-vuotias välttämättä kykene ajattelemaan. Ei rippikoululaisilta odoteta, että he olisivat miettineet kaiken loppuun asti. Toki yritämme rippikoulussa ohjata heitä syvempään kristillisen uskon ymmärtämiseen ja omaksumiseen. Silti on mahdotonta millään kysymyksellä mitata sitä, mikä lopulta on olennaista: heidän jokaisen omaa suhdetta Jumalaan. Kysymykset ja vastaukset palvelevat vain opetusta ja keskustelua. Jokaisen konfirmoitavaksi tulevan pitäisi tietää, mitä uskon tunnustaminen yhdessä seurakunnan kanssa ja siunauksen saaminen merkitsevät. Se riittää, eikä kelvollisuutta seurakunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen enää nykyään päätetä kuulustelussa oikein vastaamisen perusteella.
Silti jäin miettimään. Karman laki todella on monen suomalaisen selitys sille, miksi jotkut kärsivät ja jotkut elävät terveinä, rikkaina ja menestyvinä. Kristinusko ei vastaa aukottomasti siihen, miksi jotkut kärsivät, mutta edellyttää, että kristityt auttavat kärsiviä. Kristitty ei voi kulkea ohi, vaan pysähtyy auttamaan kuten laupias samarialainen. Kristitty puolustaa syrjittyjä niin kuin Jeesuskin teki. Kristitty näkee kärsivässä lähimmäisessä kärsivän Kristuksen.
Jäin miettimään. Elämänkatsomuksesta riippumatta suuri joukko suomalaisia haluaa nyt auttaa pakolaisia. Auttamisen halua on niillä, jotka uskovat ja jotka eivät usko. Toivottavasti yhdessä pystymme auttamaan niitä, joilla nyt on hätä. Auttamisen motiiveilla ei välttämättä ole väliä, pääasia että autamme. Mutta merkitseekö tämä ero jotain: Karman lain mukaan avun tarpeessa oleva ihminen on itse aiheuttanut ahdinkonsa, mutta kristitylle hän on lähimmäinen, jonka Luoja on luonut, Kristus lunastanut ja jonka kärsimykseen kenties vain Jumala tietää syyn? Vaikuttaako tämä siihen, miten autettaviin suhtaudutaan?
En halua väitellä oikeassa olemisesta, vaikka tunnenkin siihen houkutusta. Mietin vain.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...