Siirry pääsisältöön

Kuka näkee kenet?

Liitymme teatteriväen aloittamaan kampanjaan We see you, Migri lukemalla nimettömiä turvapaikkapäätöksiä saarnan yhteydessä sunnuntaina 2.4.

Tästä on tullut arvostelua, jonka olen kyllä kuullut ja punninnut, mutta silti pysynyt päätöksessäni.

Kriittiset äänet ovat huomauttaneet, että maahanmuuttovirkamiehet tekevät vain työtään niiden linjojen mukaisesti, jotka poliittiset päättäjät ovat asettaneet. Eikä poliitikkoja sovi arvostella seurakunnassa, varsinkaan jumalanpalveluksessa.

Ihmisiä ei todellakaan sovi arvostella jumalanpalveluksessa. Emme lue ristiriitaisia ja järkyttäviä päätöksiä siksi, että arvostelisimme virkamiehiä tai poliitikkoja. Luemme niitä tuodaksemme näkyviin sen todellisuuden, jota turvapaikanhakijat elävät. Jos meidän maastamme lähetetään ihmisiä kuolemaan, enkä minä tee mitään, on laiminlyöntini syntiä.

Sanotaan, että Suomella ei ole rahaa elättää kaikkia, jotka tulevat tänne. Ei olekaan. Mielestäni ehdottomasti tärkeintä, mitä meidän pitäisi antaa kaikille tässä maassa, on mahdollisuus elättää itsensä työllään. Asiat ovat pahasti pielessä, kun tämä mahdollisuus puuttuu monilta niin kantasuomalaisilta kuin muualta tulleiltakin. 


Kuka näkee kenet? We see you, Migri - Näemme sinut/teidät, maahanmuuttovirasto. Seurakuntamme osallistumisen kampanjaan nimeäisin mieluummin vaikka näin: We see you, asylum seekers. Emme sulje silmiämme siltä, mitä tapahtuu, emmekä ihmisiltä, jotka ovat turvattomia ja toivottomia, vaan näemme heidät ja heidän hätänsä. Autamme heitä, kutsumme mukaan ja rukoilemme heidän puolestaan.

Sivupolkuna näistä mietteistä ajatukseni kulkivat siihen, kuinka nyt kohistaan Kelan epäonnistumisesta toimeentulotukien myöntämisessä. Tässä on jotain yhteistä maahanmuuttovirastoon kohdistuvan arvostelun kanssa. Niin Kelaan kuin maahanmuuttovirastoonkin palkattiin paljon uusia työntekijöitä, monet alalla kokemattomia. Toiminta ei kummassakaan ole sujunut erityisen esimerkillisesti. Seurauksista kärsii suuri joukko ihmisiä, joiden toimeentulo ja terveys vaarantuvat. Parannettavaa on ja vastaisen varalle toivottavasti opitaan. We see you, Migri - mutta myös We see you, Kela.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...