Siirry pääsisältöön

Työsuhde-etuna livemusiikki



Meillä seurakuntien työntekijöillä on tavanomaisempien työsuhde-etujen lisäksi joitakin poikkeuksellisia etuja. Minulle tuottaa paljon iloa, että työtovereinani on taitavia, korkeakoulutettuja muusikoita, joiden soitosta ja laulusta saan viikoittain nauttia. Mielikuva kirkkomusiikista saattaa olla, että se on pelkkää urkujensoittoa, mutta meillä soitetaan usein myös pianoa, kitaraa, ukulelea, kanteleita ja rytmisoittimia. Jousi- ja puhallinsoittajia vierailee tilaisuuksissa silloin tällöin. Kuorot ja lauluryhmät ilahduttavat meitä taidoillaan, joskus orkesterit ja bänditkin.

En moiti urkumusiikkia. Jumalanpalveluksissa se on upeaa. Kanttorit loihtivat urkujen soinnilla tunnelman kuin tunnelman, ja urkujen säestyksellä seurakunta yhdessä laulaa suurimman osan virsistä.
 
Niin, yhdessä laulaminen! Missä muissa työpaikoissa kuin kirkossa ja kouluissa lauletaan yhdessä? Laulamisella on tutkittuja terveysvaikutuksia, yhdessä laulamisella sosiaalisesti myönteisiä vaikutuksia. Erikseen voi vielä mainita syvällä kehossa ja sielussa värisevät hetket, jolloin kirkon täysi kanttoreita ja/tai pappeja veisaa täysin rinnoin kattoholvit kaikuen. Se on sekä fyysinen että hengellinen kokemus, ja vaikuttava sellainen.

Yhteislauluun osallistuakseen ei kuitenkaan tarvitse olla koulutettu laulaja eikä edes ”osata laulaa”. Kaikkia, jotka ovat niin luulleet, rohkaisen seuraavan tilaisuuden tullen avaamaan suunsa ja yhtymään lauluun. Muut ovat vain iloisia, kun kaikki laulavat mukana. Ei siinä toisten lauluääntä ja nuottikorvaa arvostella.

Kokeile vaikka kotona. Tai aloita työpaikalla uusi tapa: päivän yhteislaulu!

(kuva: Hannu Mäkilampi, soitin: urkuharmooni, soittaja: amatööri)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...
2 kommenttia
Lue lisää