Siirry pääsisältöön

Yhteisvastuukerääjä


Hymyilevä lipaskerääjä marketin käytävällä ilahduttaa. Hän viitsii antaa aikaansa tärkeälle asialle hyötymättä siitä itse. Hän kantaa osansa yhteisestä vastuusta.
Jeesus sanoi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Yhteisvastuukerääjä on kuullut tämän. Hän on asettunut köyhän haitilaisen perheen lapsen asemaan. Haitilainen lapsi haluaa kouluun, mutta jotta kouluja olisi, jonkun täytyy rakentaa ne. Tähän tarvitaan apua ulkomailta, myös Suomesta. Katastrofaalisesta maanjäristyksestä on viisi vuotta. Haitilaiset tarvitsivat apua jo ennen sitä, ja tarvitsevat edelleen. Yhteisvastuukerääjä ryhtyy välittäväksi lähimmäiseksi, ottaa keräyslippaan ja menee markettiin.
Hän ei ajattele, että on turhaa seistä tunti muutaman kympin takia. Hän ajattelee, että kun hän seisoo kerääjänä tunnin tai kaksi, monet sellaiset osallistuvat keräykseen, joilta muuten jäisi osallistumatta. Hän ei ajattele, että on noloa tönöttää lippaan kanssa, vaan että on tärkeää muistuttaa ohikulkijoita keräyksestä kaukaisten lähimmäisten ja kotimaan keräyskohteen hyväksi (tänä vuonna vapaaehtoistoiminta mm. yksinäisten ja vähävaraisten parissa). Hän ei ajattele, että jollain toisella on paremmin aikaa lähteä kerääjäksi, vaan järjestää ajan omasta kalenteristaan.
Tämän takia arvostan yhteisvastuukerääjää. Hän on lukenut Raamatusta kultaisen säännön ja muutakin, ainakin sananlaskun ”mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi” ja Paavalin kehotuksen ”älkää olko velttoja, olkaa innokkaita”. Hän uskoo myös todeksi Jeesuksen sanat: ”Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” Siksi yhteisvastuukerääjä hymyilee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....