Onko enää mitään, mitä ei olisi jo sanottu? Turvapaikanhakijoiden tulemista Suomeen on vastustettu ja sille on osoitettu hyväksymistä. Turvapaikanhakijoiden auttamista on vastustettu ja pidetty oikeana. Jopa muuten jo harvinaisiksi käyneitä mielenosoituksia on järjestetty puolesta ja vastaan. Samat perusteet toistuvat mielipiteitä ilmaistaessa. Jaksanko enää sanoa tähän mitään? Onko kukaan kiinnostunut? Kuunteleeko kukaan? Kuuntelenko itse ketään? Kirkon työntekijänä olen osa samanmielisten joukkoa. Ympärilläni on lähes poikkeuksetta ihmisiä, joiden mielestä kristittyjen tulee auttaa niitä, jotka ovat hädässä. Onneksi on näin, sillä kävisi todella raskaaksi olla tästä asiasta päivittäin eri mieltä jonkun kanssa. Vaikka turvapaikanhakijoiden suuri määrä, nuorten miesten suuri osuus joukosta, enemmistön islaminuskoisuus ja koko pakolaiskriisin syyt herättävät kirkon työntekijöissäkin monenlaisia tunteita ja ajatuksia, olemme enimmäkseen samaa mieltä siitä, että auttaa kuuluu. Jotkut seu