Laura Marian blogi

Koronaepidemian laannuttua kesän alussa seurakunnan toiminta käynnistyi uudelleen. Koska käsihygienia on merkittävä osa tartuntojen ehkäisemistä, hankimme tiloihin käsidesiä ja muutimme vessoja unisex-vessoiksi. Käsienpesupaikkoja on liian vähän suuria tilaisuuksia ajatellen. Jonoja lyhentää se, että kaikki voivat käyttää kaikkia pesupaikkoja. Tyypillisesti naisten vessaan on jonoa samaan aikaan kuin miesten vessa on tyhjänä. Jo keväällä muutettiin kirkon alakerran vessat, joita käyttävät mm. diakonia-asiakkaat, koululaiset ja henkilökunta. Samaan aikaan muutettiin Asolan seurakuntatalon vessat. Kirkon ja seurakuntatalon inva-wc:t ovat aina olleet unisex-vessoja. Kirkon aulassa olevien vessojen oviin uudet kuvat vaihdettiin marraskuussa sateenkaarimessun alla. Samalla vaihdettiin muiden vessojen oviin uudet kuvat naisen ja miehen (tai mekko- ja housuasuisen) kuvan tilalle. Nyt kuvissa on ne kalusteet, mitä kussakin vessassa on. Tämä muutos on herättänyt muutamissa seurakuntalaisiss

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin

Helsingin hiippakunnan piispa tarkasti seurakuntamme tammikuussa 2020. Piispantarkastus kuulostaa ankaralta virheiden ja puutteiden etsinnältä, mutta sitä se ei ollut. Sen sijaan piispantarkastus osoittautui tilaisuudeksi esitellä itävantaalaista lähiöseurakuntaa piispalle, joka on ikänsä asunut ja vaikuttanut Helsingissä – ensin Itä-Helsingissä ja aikuisena keskustassa – ja hänen seurueelleen, jolle alueemme lienee ollut yhtä tuntematon kuin piispalle itselleen. Saimme tilaisuuden viedä seurueen yhteistyökumppanien luo ja myös paikkoihin, joihin meillä ennestään oli vain vähän kontaktia. Parhaimmillaan piispantarkastus vahvistaa seurakunnan verkostoja. Meillä oli myös verkostoilta, johon kutsuimme niitä yhteistyötahoja, joiden luona emme ehtineet vierailla. Tarkastukseen sisältyvä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kuuleminen järjestettiin kaksivaiheisena. Ensin oli verkkokysely ja sen jälkeen työskentelykokous kummallekin ryhmälle erikseen. Hallinnon tarkastus oli hyvähe

MV-lehteä en ole tarkistanut, mutta Suomi 24:n ”Kirkosta eroaminen” -ryhmään tuli minusta maininta viime viikolla. Joku on siellä sitä mieltä, että Rekolan kirkkoherra kumartelee vieraita uskontoja, toinen pitää rauhankävelyä hyvänä syynä erota kirkosta ja kolmas luulee, että kävelyyn käytettiin yhteiskunnan varoja. Ryhmässä en usko keskustelun olevan mielekästä eikä sitä lue kovin moni, joten kirjoitan vastineeni täällä. YK:n yleiskokous julisti helmikuun ensimmäisen viikon uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikoksi vuonna 2010. YK:ssa ja valtioiden johdossa ymmärretään uskontojen merkitys rauhan ylläpitäjinä ja rakentajina. Kirkoissa, muissa uskonnollisissa yhdyskunnissa ja myös uskonnottomissa katsomuksissa vaalitaan pyrkimystä sopuisaan elämään. Paikallisesti esimerkiksi Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen ymmärtää seurakuntien, moskeijoiden ja muiden uskonnollisten keskusten roolin kaupungissa. Kasvatamme lapsia ja nuoria, autamme vaikeuksissa ja tarjoamme yhteisöj

Viime lauantaina oli uskontojen rauhankävely Koivukylästä Korsoon sekä uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon valtakunnalliset avajaiset Korson Lumosalissa. Tiistaina Vantaan aikuisopistolla järjestettiin paneelikeskustelu, jossa kaksi muslimia ja kolme kristittyä keskusteli. Yhteisymmärrysviikon suojelija on keskustakirjasto Oodin johtaja ja avajaisissa puhui myös Vantaan kaupunginjohtaja. Paneelin johti Erätaukosäätiön toimitusjohtaja ja aikuisopisto innostui heti, kun ehdotin heille yhteistyötä. Annoin rauhankävelyyn liittyen kaksi radiohaastattelua, kaksi lehtihaastattelua ja yhden haastatteluvinkin. Tämä on poikkeuksellinen määrä huomiota lähiöseurakunnan toiminnalle. Kuitenkin omaa väkeä on ollut vaikea saada näkemään uskontojenvälisen yhteydenpidon merkitys. Siksi julkaisen tässä yhteisymmärrysviikon avajaisissa pitämäni puheen: Rauhankävelyn esikuva ovat uskontojen rauhankävelyt, joita ensin järjestettiin Helsingissä ja Turussa. Yhdessä kävelemällä halutaan näyttää,