Laura Marian blogi

Viime marraskuun seurakuntavaaleissa valittu seurakuntaneuvosto kokoontui eilen ensimmäisen kerran. Neuvostoon äänestettiin vaaleissa 14 erilaista ihmistä. Joukossa on selvästi innostusta ja kiinnostusta seurakunnan toimintaan ja johtamiseen. He ovat sitoutuneita seurakuntaan ja sen uskoon sekä tehtäväänsä luottamushenkilöinä. Sitoutuminen on perusta sille, että voimme tehdä yhteisen työmme hyvin seuraavien neljän vuoden aikana. Näiden ihmisten  kanssa on hyvä aloittaa uusi nelivuotinen kausi. Nuorin neuvoston jäsen täyttää tänä vuonna 19, vanhin 72 vuotta. Keski-ikä on 48. Naisia on lisäkseni 10, miehiä 4. Jäsenet tulivat valituiksi neljältä eri ehdokaslistalta. Ammatit painottuvat ihmisten kanssa tehtävän työn puolelle. Monen sydäntä lähellä ovat erityisesti lapset ja nuoret. Heidän parissaan palkkatyötä tekee tai tulee todennäköisesti tekemään noin puolet jäsenistä, ja muillekin lasten ja nuorten asiat ovat tärkeitä. Esittelin kokouksessa kaikille uutena asiana lapsivaikutus

Vantaan Koivukylässä kokoontuu kristittyjen ja islaminuskoisten naisten avoin dialogipiiri. Pääsin kerran viime syksynä sinne mukaan. Mielestäni kaikki tällainen on tärkeää: ryhmät ja tilaisuudet, joissa eri tavoin uskovat, eri uskontoja tunnustavat ihmiset tutustuvat toisiinsa. Jos ei tunne yhtään muslimia, tietää hyvin vähän muslimien ajattelusta, tavoista ja arvoista. Ja jos tuntee vain yhden muslimin, tietää edelleen hyvin vähän. Silloin ei kannattaisi paljon heistä ääneen puhua. Parempi kysyä heiltä itseltään ja antaa heidän puhua omasta puolestaan. Sama koskee tietenkin kristittyjä, ja kaikkien muiden uskontojen edustajia. Takavuosina olin paljonkin mukana erilaisissa uskontodialogeissa. Vierailin eri uskontojen temppeleissä, moskeijoissa ja kokoontumistiloissa sekä Euroopassa että Nepalissa ja Intiassa. Keskustelin mormonien, Jehovan todistajien, buddhalaisten, Krishna-liikkeeseen kuuluvien ja monien muiden kanssa aina, kun tilaisuus tuli. Osallistuin kirkkomme Islam-työr

Helsingin Sanomat kertoi 3.1.2015, että yhä useampia katolisia ja protestanttisia kirkkoja muutetaan Keski-Euroopassa toiseen käyttöön. Ei ole vierasta meillekään se, mistä hätkähdyttävä lehtiartikkeli kertoi. Vantaalla on jo kirkoille ja seurakuntataloille tapahtunut monenlaista. Kaikkia takavuosien kerhotilojakaan ei enää ole. Tikkurilan jumalanpalveluksia pidetään säännöllisesti koulussa ja mm. Rekolan seurakunnan seurakuntatalo Päiväkummussa on purettu kokonaan. Päätös myydä, vuokrata tai purkaa seurakunnan omistama kiinteistö voi tuskin olla muuta kuin kivulias. On kyseessä sitten leirikeskus, kerhotila, seurakuntatalo, siunauskappeli tai kirkko, on paikkaan monilla ihmisillä vahva tunneside. Miltä tuntuisi, jos omaa rippi- tai vihkikirkkoa ei enää olisi? Näitä vaikeita päätöksiä on silti ollut jo pakko tehdä. Varmasti kukaan luottamushenkilö tai kirkkoherra ei ole tehtävään ryhtyessään aikonut kirkkoa tai seurakuntataloa purkaa, mutta lopulta vaihtoehtoja ei ole ollut, vai