Siirry pääsisältöön

Turvapaikanhakijoista

 Onko enää mitään, mitä ei olisi jo sanottu? Turvapaikanhakijoiden tulemista Suomeen on vastustettu ja sille on osoitettu hyväksymistä. Turvapaikanhakijoiden auttamista on vastustettu ja pidetty oikeana. Jopa muuten jo harvinaisiksi käyneitä mielenosoituksia on järjestetty puolesta ja vastaan. Samat perusteet toistuvat mielipiteitä ilmaistaessa. Jaksanko enää sanoa tähän mitään? Onko kukaan kiinnostunut? Kuunteleeko kukaan? Kuuntelenko itse ketään?

Kirkon työntekijänä olen osa samanmielisten joukkoa. Ympärilläni on lähes poikkeuksetta ihmisiä, joiden mielestä kristittyjen tulee auttaa niitä, jotka ovat hädässä. Onneksi on näin, sillä kävisi todella raskaaksi olla tästä asiasta päivittäin eri mieltä jonkun kanssa. Vaikka turvapaikanhakijoiden suuri määrä, nuorten miesten suuri osuus joukosta, enemmistön islaminuskoisuus ja koko pakolaiskriisin syyt herättävät kirkon työntekijöissäkin monenlaisia tunteita ja ajatuksia, olemme enimmäkseen samaa mieltä siitä, että auttaa kuuluu. Jotkut seurakunnat avasivat tilojaan hätämajoituspaikoiksi, kun niistä oli pula. Pidempiaikaiseen asumiseen on vuokrattu seurakuntien tiloja, myös Vantaan.

Itse en vielä ole ollut turvapaikanhakijoiden kanssa tekemisissä. Heitä todennäköisesti asettuu myös Itä-Vantaalle, ja tulemme heidän kanssaan tekemisiin vähintään naapureina. Aika näyttää, tarvitsevatko he diakonista apua tai tulevatko jotkut heistä kenties seurakunnan toimintaan. Arjen vuoropuhelua alueemme muslimien kanssa tulemme joka tapauksessa jatkamaan. Meillä on vapaaehtoisia ja työntekijöitä valmiina toimimaan myös oman alueemme ulkopuolella sijaitsevissa vastaanottokeskuksissa, kun siellä tarvitaan.

En vielä tiedä, paljonko uudet tulijat vaikuttavat meillä päin katukuvaan tai alueen elämään. Täällä asuu jo niin monenlaisia ihmisiä. Moskeijakin on melko lähellä kirkkoa. Olemme jo ennestään tienneet, että maahanmuuttajataustaisten osuus kasvaa Vantaalla tulevina vuosina.

Tiedän, että muutoksia on meneillään ja tulossa. Mietin, miten niihin kannattaisi reagoida ja varautua. Seuraan julkista keskustelua, mutta en oikein jaksa osallistua siihen. Sen ylimalkainenkin seuraaminen käy voimille. Usein haluaisin huikata väliin: älkää yleistäkö. En huikkaile, vaan kirjoitan sen nyt tähän. Jos puhutaan tuhansien ja kymmenientuhansien ihmisten massasta, on selvää, että joukossa on kaikenlaisia ihmisiä. On henkensä edestä paenneita, on viimeiseen oljenkorteen tarttuneita, on onnensa kokeilijoita ja on vilppiin taipuvaisia hyväksikäyttäjiä.


Sivusta katsojan ei ole mahdollista sanoa, kuka olisi jäänyt henkiin ja tullut toimeen siellä, missä hän lähti. Virkamiehet selvittävät turvapaikan myöntämisen edellytyksiä sitä mukaa kuin ehtivät. He tekevät päätöksiä, jotka ovat joko – toivottavasti useimmiten – oikeita tai sitten vääriä, ehkä väärään tietoon perustuvia. Päätöksiä odotellessa maahamme tulleet tarvitsevat paikan, jossa asua, ruokaa, käytännön apua, mielekästä tekemistä ja ystäviä. Näissä asioissa seurakunnat ovat ottaneet ja ottamassa aktiivisen roolin. Niin mielestäni pitääkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri. R

Kohti kaikille avointa kirkkoa

Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston joulukuinen kokous muodostui jälleen, odotetusti, vuotuiseksi homoillaksi. Käsiteltävä asia oli kirkon kansainvälisen työn avustaminen. Se, mistä väiteltiin, olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja papiksi vihityt naiset. Keskustelu on käyty niin monta kertaa, että luultavasti kaikki ovat jo kyllästyneet. Marraskuussa Rekolassa järjestettiin sateenkaarimessu. Muutama tuttu seurakuntalainen tiedusteli asiallisesti, miksi sellainen piti järjestää. Yhtä asiallisesti he kuuntelivat, kun kerroin, että vähemmistöihin kuuluvat eivät koe turvalliseksi osallistua kaikille avoimiin messuihin. Sen enempää tietooni ei tullut, paitsi muutama palaute unisex-vessoista, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Tiedän, että tilaisuus herätti tunteita – ehkä hämmennystä, levottomuutta, pelkoa ja aggressiota – mutta palautetta tuli hyvin vähän. Rekolan seurakuntaneuvosto päätti vuonna 2017 , että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat käyttää seurakunnan