Laura Marian blogi

Minun kirkkoni on suuren työntekijämääränsä takia poikkeus Suomen ja maailman kirkkojen joukossa. Se on poikkeus myös suuren jäsenmääränsä ja täsmällisen jäsenrekisterinsä takia. On ilman muuta kirkkomme vahvuus, että meillä on suuri joukko koulutettuja ammattilaisia erilaisissa töissä. On ilman muuta vahvuus, että meillä on paljon jäseniä. Toisissa kirkoissa aivan päinvastaiset asiat voivat olla vahvuuksia. Tutustuessani viime viikolla Englannin anglikaaniseen kirkkoon ja Suomen Merimieskirkon Lontoon toimipisteeseen kuulin ja näin toistuvasti, kuinka paljon seurakuntalaiset ottavat vastuuta. Sama tilanne on pienemmillä kirkkokunnilla Suomessa. Kun ainoa työntekijä on pappi (eikä hänkään välttämättä saa palkkaa seurakunnalta, vaan saattaa olla viikot muussa ansiotyössä), tulevat seurakuntalaiset tekemään sen, mitä pappi ei ehdi tehdä. Heillä on jumalanpalvelustehtäviä, ruuanlaittoa ja siivousta ja kirkon pihan hoitoa. Mutta he myös järjestävät toimintaa lapsille ja nuorille, autt

Vierailin kollegojeni kanssa ekumeenisessa Churches Together in England –järjestössä, jossa on 44 keskenään hyvin erilaista jäsenkirkkoa. Ne edustavat sekä idän että lännen vanhoja traditioita, mutta myös uusia seurakuntia. CTE:n järjestämissä rukouskokouksissa saattaa esimerkiksi olla helluntailaisen, ortodoksisen, anglikaanisen ja katolisen perinteen mukaisia osia. Rukouskokoukset ja rukousaamiaiset ovat yksi järjestön toimintamuoto ja evankeliointi tuorein tavoin on sen keskeinen painopiste, mutta se on myös vahvasti suuntautunut diakoniseen palvelutyöhön. Ekumeenisen toiminnan fokus on siinä, mitä kristityt voivat yhdessä tehdä lähiyhteisöjensä ja maailman kärsivien hyväksi, ei keskinäisissä eroavaisuuksissa. Järjestö toimii verkostona. Kirkot toimivat yhdessä niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisesti, usein aktiivisesti hakien yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Ne järjestävät vapaaehtoisvoimin esimerkiksi ruokapankkeja, velkaneuvontaa ja yömajoja. Avunta

Vierailin eilen Englannin kirkossa. Sen edustajat esittelivät Englannin uskonnollista maisemaa ja kirkon elämää siinä maisemassa. Yksi vierailun aikana esillä ollut asia oli uskontojen välinen keskustelu- ja toimintayhteys, "Inter Faith Engagement". Sain mukaani ekumeenisen materiaalin, joka on syntynyt luterilaisten ja anglikaanisten (Porvoon yhteisön) kirkkojen yhteistyössä. Materiaalissa on lainaus vuonna 2003 laaditusta asiakirjasta "Guidelines for Inter Faith Encounter". Suomennan tuon lainauksen tähän. Mielessäni ovat erityisesti Vantaan Koivukylän alueen muslimit, joihin olen itse tutustunut vasta vähän, mutta joita kohtaan tunnen myötätuntoa,  koska heihin tällä hetkellä kohdistuu erittäin vihamielisiä ja yleistäviä asenteita. "Tiedämme, että on mahdotonta erottaa omien maidemme uskontojen välisiä suhteita niistä vaikutuksista, joita muiden maiden tilanteilla on. Kansainvälisillä tapahtumilla saattaa olla hyvin vakavia seurauksia vähemmistönä olevill

”Miten kristityn tulee elää elämänsä?” Joskus kysyn nuorilta tällaista rippikoulun lopussa. Muutama vuosi sitten sain ensimmäisen kerran vastauksen: ”Terveellisesti.” Sitä vastausta en odottanut. Odotin jotain lähimmäisenrakkaudesta, luottamuksesta, johdatuksesta, uskosta tai Jumalan tahdosta - joko näillä perinteisillä sanoilla tai nuorille tutummalla kielellä. Tulkitsin saamani vastauksen niin, että terveysaate on tullut kristillisen uskon rinnalle elämänkatsomukseksi. Ei siinä mitään, kunhan Jumalaa ei syrjäytetä, ajattelin hieman yllättyneenä. Terveelliset elämäntavat eivät ole ristiriidassa uskon kanssa, kunhan pysytään kohtuudessa. Jos ravinnon, unen ja liikunnan suunnittelu ja tarkkailu menee niin pitkälle, että ollaan jo itsekeskeisyydessä, ollaan synnin puolella. Huomio on omassa itsessä, ei lähimmäisessä ja Jumalassa. Jos ainoa mikä kiinnostaa ja millä on arvoa, on oma hyvinvointi ja menestys, ei voida puhua kristillisestä elämästä. Toki askeesin on jo mui