Laura Marian blogi

Viime viikolla Rekolan kirkolle oli kutsuttu opettajia alueen kouluista. Olin mukana tutustumassa heihin, uutena ihmisenä pöydässä, jossa muut olivat jo toisilleen tuttuja. Kohtaamisen lämmin tunnelma kertoi minulle seurakunnan ja koulujen työntekijöiden luottamuksesta ja arvostuksensa toinen toistensa työtä sekä keskinäistä yhteistyötä kohtaan. Nämä opettajat, papit ja nuorisotyönohjaajat olivat olleet työssään jo pitkään ja tulleet toisilleen tutuiksi. Yhteistyö on vakiintunutta ja siihen ollaan molemmin puolin tyytyväisiä. Sen nähdään tuottavan hyvää alueen lapsille ja nuorille. Monessa Vantaan koulussa on paljon muitakin kuin ev.-lut. kirkkoon kuuluvia oppilaita. Silti koulu ja seurakunta voivat tehdä ja tekevät yhteistyötä. Koulukirkkoihin ja päivänavauksiin osallistuvat ne oppilaat, joiden perheissä halutaan heidän osallistuvan. Lisäksi on yhteistyötä, jonka piirissä voivat olla muutkin; kaikki koulun ja seurakunnan yhteistyö ei ole uskonnonharjoitusta. Kouluissa op

Kirkon ympäristödiplomin ovat saaneet mm. Vantaan seurakunnat. Ympäristödiplomi auttaa seurakuntia toteuttamaan vastuutaan luomakunnasta. Yksi huomioon otettava seikka ympäristödiplomissa on liikenteen ympäristövaikutukset. Liikenteen osuuteen hiilijalanjäljessä viitataan myös Vantaan Sanomien uutisessa ” Vantaalaisten hiilijalanjälki on pk-seudun suurin ” ( 13.11.2014). Liikenne ja ilmastonmuutos ovat keskeisiä ympäristökeskustelussa, johon toki kuuluu paljon muutakin. Yhden ihmisen valintojen vaikutus saattaa tuntua mitättömän pieneltä ympäristöongelmien kokoon nähden. Kirkkona meillä kuitenkin on todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa, sillä meitä on paljon. Kristittyinä meille on annettu tehtävä varjella luomakuntaa. Itse olen pyöräilijä. En urheilija, vaan pyörällä paikasta toiseen liikkuva ihminen. Parina kesänä osallistuminen Kilometrikisaan on innostanut minua tavallistakin useammin pyörän selkään. Kilometrikisa on pyöräilykampanja, jossa esim. työporukat kirjaavat kesäka

Hengellistä käännekohtaa ihmisen elämässä on vanhastaan sanottu heräämiseksi. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka elämänsä aikana kokevat hengellisen heräämisen ja niitä, jotka eivät koe. Jälkimmäisetkin voivat silti olla uskonnollisia. Tai hengellisiä, uskovia, henkisiä - miten kukin itsensä määritteleekin. Uskoon tulleet kertovat, mitä ihanaa heille tapahtui: sydämeen tuli rauha, mieleen tuli ilo, elämä alkoi tuntua mielekkäältä ja ulkoisetkin asiat loksahtelivat kohdilleen. Elämä muuttui paremmaksi. Kaikilla ei ole kertoa tällaista, mutta siitä huolimatta heräämisellä voi olla paikkansa heidän hengellisessä elämässään. Herääminen on kielikuva, jota esimerkiksi virsissä viljellään. Vaikka niitä veisaavat pääsääntöisesti jo ”heränneet”, on aivan luontevaa herätellä sieluaan virren sanoin. Riippumatta siitä, onko jo kerran herännyt tai kenties kasvanut uskoon lapsesta saakka, kristityillä on kaipaus herätä. On kaipaus avata silmät ja nähdä, nousta ylös ja lähteä liikkeelle. S