Laura Marian blogi

Ripari on odotettu tapahtuma nuoren elämässä. Jälkikäteen muistot saavat hymyn kasvoille, ainakin siihen me riparin pitäjät pyrimme. Nuoret ovat parhaita asiantuntijoita siinä, millaista riparilla on. Parhaimmillaan siellä saa olla oma itsensä, tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii asioita, joilla on merkitystä. Jumala tuntuu läheiseltä. Joskus nuoren kokemus on toisenlainen. Silloin on erittäin tärkeää tuoda kokemus seurakunnan tietoon. Toivomme palautetta, koska haluamme riparin olevan kaikille nuorille upea kokemus. Kuten keväisin ja kesäisin saamme lehdistä lukea, on riparilla maallisia kilpailijoita. Eri maissa on pitkään ollut uskonnollisesti sitoutumattomia vaihtoehtoja rippikoululle ja konfirmaatiolle. Osa toiminnasta on ollut sidoksissa poliittisiin puolueisiin, osa ei. DDR:ssa suosituksi tuli konfirmaation vaihtoehto, nuorisovihkimys, jota vapaa-ajattelijat olivat tarjonneet jo 1800-luvulta alkaen. DDR:n aikana valtio tarjosi kaikille kirkon toimituksille ei-kristillise

Tiedostavat ihmiset miettivät la st en sa kasvatusta tarkasti . On yleistä esimerkiksi päätyä siihen, ett ei lapsen puolesta valita uskontoa, vaan jätetään valinta hänen itsensä myöhemmin tehtäväksi.   Vauvasta kasvaa  nuori . Mitä mahdollisesti tapahtuu, kun hän pohtii elämänsä valintoja ja uskoaan Jumalaan? Miten hän toimii, jos ei enää halua olla uskonnoton, vaan uskoa ja kuulua johonkin?   Moni uskonnottoman kasvatuksen saanut ei myöhemminkään ole uskonnollisesti aktiivinen. J os uskonnotta kasvatettu lapsi aikuistuessaan kiinnostuu uskonnoista , hän ei todennäköisesti tee päätöksiä opillisten seikkojen perusteella. Äärimmäisen harvat valitsevat uskonnon älyllisen vertailun kautta. T yypilli stä on mennä mukaan, kun pyydetään , tai kun tarjotaan ihanteita ja selkeitä sääntöjä elämään. Tämä tekee melko sattumanvaraiseksi sen, minkä uskonnon piiriin ihminen päätyy sellaisessa elämänvaiheessa, kun on avoin uudelle.   Osaako vastasyntyneen äiti tai isä kuvite