Siirry pääsisältöön

Riparin plussat

Ripari on odotettu tapahtuma nuoren elämässä. Jälkikäteen muistot saavat hymyn kasvoille, ainakin siihen me riparin pitäjät pyrimme.

Nuoret ovat parhaita asiantuntijoita siinä, millaista riparilla on. Parhaimmillaan siellä saa olla oma itsensä, tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii asioita, joilla on merkitystä. Jumala tuntuu läheiseltä. Joskus nuoren kokemus on toisenlainen. Silloin on erittäin tärkeää tuoda kokemus seurakunnan tietoon. Toivomme palautetta, koska haluamme riparin olevan kaikille nuorille upea kokemus.

Kuten keväisin ja kesäisin saamme lehdistä lukea, on riparilla maallisia kilpailijoita. Eri maissa on pitkään ollut uskonnollisesti sitoutumattomia vaihtoehtoja rippikoululle ja konfirmaatiolle. Osa toiminnasta on ollut sidoksissa poliittisiin puolueisiin, osa ei. DDR:ssa suosituksi tuli konfirmaation vaihtoehto, nuorisovihkimys, jota vapaa-ajattelijat olivat tarjonneet jo 1800-luvulta alkaen. DDR:n aikana valtio tarjosi kaikille kirkon toimituksille ei-kristillisen vaihtoehdon. Valtio maksoi juhlat niille, jotka valitsivat nimiäiset, nuorisovihkimyksen tai siviilihäät. Ilmaiset juhlat houkuttelivatkin monia. Itäisessä Saksassa on edelleen tavallista, että nuoret osallistuvat nuorisovihkimykseen eivätkä rippikouluun ja konfirmaatioon.
Suomessa n. 800 nuorta vuodessa käy Prometheus-leirin. Jotkut heistä jättävät riparin käymättä, jotkut käyvät molemmat. Seurakunnan leiririppikoulun kävi vuonna 2016 n. 37 500 nuorta. Yhteensä rippikoulun kävi n. 50 000 henkeä. Myös monet pienemmät kirkkokunnat järjestivät nuorilleen vastaavaa toimintaa. Kristilliset leirit ovat siis ylivoimaisesti suosituimpia.

Olen kuullut muutamalta nuorelta protuleireistä hyvää. Leiri on saattanut olla elämän paras viikko. Samaa sanovat monet riparistaan. Netissä nuoret vertailevat leirejä tuoden esiin mm., että protuleireillä tytöt ja pojat majoittuvat samoissa tiloissa ja saavat halutessaan saunoa yhdessä, ripareilla taas ei.

Ripareilla ei edellä mainittuun ole tulossa muutosta, vaikka rippikoulu uudistuukin. Jotkut asiat pysyvät, kuten riparien ammattitaitoiset ohjaajat, tehtäviin koulutetut isoset ja kohtuullinen hinta (suurin osa kustannuksista katetaan kirkollisverotuloin). Ja ennen kaikkea rippikoulu ei jatkossakaan ole uskonnoton eikä jumalaton. Kaiken muun hauskan ja kivan lisäksi siellä on vielä Jumalakin. 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää