maanantai 22. tammikuuta 2018

Riparin plussat

Ripari on odotettu tapahtuma nuoren elämässä. Jälkikäteen muistot saavat hymyn kasvoille, ainakin siihen me riparin pitäjät pyrimme.

Nuoret ovat parhaita asiantuntijoita siinä, millaista riparilla on. Parhaimmillaan siellä saa olla oma itsensä, tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii asioita, joilla on merkitystä. Jumala tuntuu läheiseltä. Joskus nuoren kokemus on toisenlainen. Silloin on erittäin tärkeää tuoda kokemus seurakunnan tietoon. Toivomme palautetta, koska haluamme riparin olevan kaikille nuorille upea kokemus.

Kuten keväisin ja kesäisin saamme lehdistä lukea, on riparilla maallisia kilpailijoita. Eri maissa on pitkään ollut uskonnollisesti sitoutumattomia vaihtoehtoja rippikoululle ja konfirmaatiolle. Osa toiminnasta on ollut sidoksissa poliittisiin puolueisiin, osa ei. DDR:ssa suosituksi tuli konfirmaation vaihtoehto, nuorisovihkimys, jota vapaa-ajattelijat olivat tarjonneet jo 1800-luvulta alkaen. DDR:n aikana valtio tarjosi kaikille kirkon toimituksille ei-kristillisen vaihtoehdon. Valtio maksoi juhlat niille, jotka valitsivat nimiäiset, nuorisovihkimyksen tai siviilihäät. Ilmaiset juhlat houkuttelivatkin monia. Itäisessä Saksassa on edelleen tavallista, että nuoret osallistuvat nuorisovihkimykseen eivätkä rippikouluun ja konfirmaatioon.

Suomessa n. 800 nuorta vuodessa käy Prometheus-leirin. Jotkut heistä jättävät riparin käymättä, jotkut käyvät molemmat. Seurakunnan leiririppikoulun kävi vuonna 2016 n. 37 500 nuorta. Yhteensä rippikoulun kävi n. 50 000 henkeä. Myös monet pienemmät kirkkokunnat järjestivät nuorilleen vastaavaa toimintaa. Kristilliset leirit ovat siis ylivoimaisesti suosituimpia.

Olen kuullut muutamalta nuorelta protuleireistä hyvää. Leiri on saattanut olla elämän paras viikko. Samaa sanovat monet riparistaan. Netissä nuoret vertailevat leirejä tuoden esiin mm., että protuleireillä tytöt ja pojat majoittuvat samoissa tiloissa ja saavat halutessaan saunoa yhdessä, ripareilla taas ei.

Ripareilla ei edellä mainittuun ole tulossa muutosta, vaikka rippikoulu uudistuukin. Jotkut asiat pysyvät, kuten riparien ammattitaitoiset ohjaajat, tehtäviin koulutetut isoset ja kohtuullinen hinta (suurin osa kustannuksista katetaan kirkollisverotuloin). Ja ennen kaikkea rippikoulu ei jatkossakaan ole uskonnoton eikä jumalaton. Kaiken muun hauskan ja kivan lisäksi siellä on vielä Jumalakin. 



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti