Siirry pääsisältöön

Riparin plussat

Ripari on odotettu tapahtuma nuoren elämässä. Jälkikäteen muistot saavat hymyn kasvoille, ainakin siihen me riparin pitäjät pyrimme.

Nuoret ovat parhaita asiantuntijoita siinä, millaista riparilla on. Parhaimmillaan siellä saa olla oma itsensä, tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii asioita, joilla on merkitystä. Jumala tuntuu läheiseltä. Joskus nuoren kokemus on toisenlainen. Silloin on erittäin tärkeää tuoda kokemus seurakunnan tietoon. Toivomme palautetta, koska haluamme riparin olevan kaikille nuorille upea kokemus.

Kuten keväisin ja kesäisin saamme lehdistä lukea, on riparilla maallisia kilpailijoita. Eri maissa on pitkään ollut uskonnollisesti sitoutumattomia vaihtoehtoja rippikoululle ja konfirmaatiolle. Osa toiminnasta on ollut sidoksissa poliittisiin puolueisiin, osa ei. DDR:ssa suosituksi tuli konfirmaation vaihtoehto, nuorisovihkimys, jota vapaa-ajattelijat olivat tarjonneet jo 1800-luvulta alkaen. DDR:n aikana valtio tarjosi kaikille kirkon toimituksille ei-kristillisen vaihtoehdon. Valtio maksoi juhlat niille, jotka valitsivat nimiäiset, nuorisovihkimyksen tai siviilihäät. Ilmaiset juhlat houkuttelivatkin monia. Itäisessä Saksassa on edelleen tavallista, että nuoret osallistuvat nuorisovihkimykseen eivätkä rippikouluun ja konfirmaatioon.

Suomessa n. 800 nuorta vuodessa käy Prometheus-leirin. Jotkut heistä jättävät riparin käymättä, jotkut käyvät molemmat. Seurakunnan leiririppikoulun kävi vuonna 2016 n. 37 500 nuorta. Yhteensä rippikoulun kävi n. 50 000 henkeä. Myös monet pienemmät kirkkokunnat järjestivät nuorilleen vastaavaa toimintaa. Kristilliset leirit ovat siis ylivoimaisesti suosituimpia.

Olen kuullut muutamalta nuorelta protuleireistä hyvää. Leiri on saattanut olla elämän paras viikko. Samaa sanovat monet riparistaan. Netissä nuoret vertailevat leirejä tuoden esiin mm., että protuleireillä tytöt ja pojat majoittuvat samoissa tiloissa ja saavat halutessaan saunoa yhdessä, ripareilla taas ei.

Ripareilla ei edellä mainittuun ole tulossa muutosta, vaikka rippikoulu uudistuukin. Jotkut asiat pysyvät, kuten riparien ammattitaitoiset ohjaajat, tehtäviin koulutetut isoset ja kohtuullinen hinta (suurin osa kustannuksista katetaan kirkollisverotuloin). Ja ennen kaikkea rippikoulu ei jatkossakaan ole uskonnoton eikä jumalaton. Kaiken muun hauskan ja kivan lisäksi siellä on vielä Jumalakin. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....