Siirry pääsisältöön

Herännyt


Hengellistä käännekohtaa ihmisen elämässä on vanhastaan sanottu heräämiseksi. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka elämänsä aikana kokevat hengellisen heräämisen ja niitä, jotka eivät koe. Jälkimmäisetkin voivat silti olla uskonnollisia. Tai hengellisiä, uskovia, henkisiä - miten kukin itsensä määritteleekin.

Uskoon tulleet kertovat, mitä ihanaa heille tapahtui: sydämeen tuli rauha, mieleen tuli ilo, elämä alkoi tuntua mielekkäältä ja ulkoisetkin asiat loksahtelivat kohdilleen. Elämä muuttui paremmaksi. Kaikilla ei ole kertoa tällaista, mutta siitä huolimatta heräämisellä voi olla paikkansa heidän hengellisessä elämässään.

Herääminen on kielikuva, jota esimerkiksi virsissä viljellään. Vaikka niitä veisaavat pääsääntöisesti jo ”heränneet”, on aivan luontevaa herätellä sieluaan virren sanoin. Riippumatta siitä, onko jo kerran herännyt tai kenties kasvanut uskoon lapsesta saakka, kristityillä on kaipaus herätä. On kaipaus avata silmät ja nähdä, nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Sitähän unesta tai horroksesta herääminen on.

Herännäisyys on yksi kirkkomme herätysliikkeistä. Sen piirissä veisatut Siionin virret ovat lapsuuteni ja nuoruuteni säveliä ja rukouksia. Edelleen niiden veisaaminen on minulle rakasta, vaikka harvoin käynkin seuroissa.

Käänteentekevää hengellistä heräämistä en ole kokenut. Monia merkittäviä vaiheita on kyllä ollut, joiden aikana olen oppinut jotain erityistä Jumalasta ja elämästä. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana, vaikeuksineen ja huippuhetkineen. Haluan pitää kirkon ovia auki kaikille: niille, jotka ovat heränneet kerran, niille jotka heräävät yhtä mittaa ja niille jotka eivät vielä ole heränneet. Elämäntarinat ovat erilaisia, ja kaikilla on toisiltaan opittavaa.

Kommentit

  1. Kiitos Laura. Kirjoitat mukavan lyhyesti ja napakasti. Nämä ovat kuin makupaloja, joita on lukemisen jälkeen kiva makustella. Jatka samaan tahtiin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...