Siirry pääsisältöön

Herännyt


Hengellistä käännekohtaa ihmisen elämässä on vanhastaan sanottu heräämiseksi. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka elämänsä aikana kokevat hengellisen heräämisen ja niitä, jotka eivät koe. Jälkimmäisetkin voivat silti olla uskonnollisia. Tai hengellisiä, uskovia, henkisiä - miten kukin itsensä määritteleekin.

Uskoon tulleet kertovat, mitä ihanaa heille tapahtui: sydämeen tuli rauha, mieleen tuli ilo, elämä alkoi tuntua mielekkäältä ja ulkoisetkin asiat loksahtelivat kohdilleen. Elämä muuttui paremmaksi. Kaikilla ei ole kertoa tällaista, mutta siitä huolimatta heräämisellä voi olla paikkansa heidän hengellisessä elämässään.

Herääminen on kielikuva, jota esimerkiksi virsissä viljellään. Vaikka niitä veisaavat pääsääntöisesti jo ”heränneet”, on aivan luontevaa herätellä sieluaan virren sanoin. Riippumatta siitä, onko jo kerran herännyt tai kenties kasvanut uskoon lapsesta saakka, kristityillä on kaipaus herätä. On kaipaus avata silmät ja nähdä, nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Sitähän unesta tai horroksesta herääminen on.

Herännäisyys on yksi kirkkomme herätysliikkeistä. Sen piirissä veisatut Siionin virret ovat lapsuuteni ja nuoruuteni säveliä ja rukouksia. Edelleen niiden veisaaminen on minulle rakasta, vaikka harvoin käynkin seuroissa.

Käänteentekevää hengellistä heräämistä en ole kokenut. Monia merkittäviä vaiheita on kyllä ollut, joiden aikana olen oppinut jotain erityistä Jumalasta ja elämästä. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana, vaikeuksineen ja huippuhetkineen. Haluan pitää kirkon ovia auki kaikille: niille, jotka ovat heränneet kerran, niille jotka heräävät yhtä mittaa ja niille jotka eivät vielä ole heränneet. Elämäntarinat ovat erilaisia, ja kaikilla on toisiltaan opittavaa.

Kommentit

  1. Kimmonkamera10. marraskuuta 2014 klo 22.53

    Kiitos Laura. Kirjoitat mukavan lyhyesti ja napakasti. Nämä ovat kuin makupaloja, joita on lukemisen jälkeen kiva makustella. Jatka samaan tahtiin!

    VastaaPoista
  2. Laura Maria Latikka11. marraskuuta 2014 klo 12.06

    Kiitos, Kimmo!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää