Herännyt

Hengellistä käännekohtaa ihmisen elämässä on vanhastaan sanottu heräämiseksi. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka elämänsä aikana kokevat hengellisen heräämisen ja niitä, jotka eivät koe. Jälkimmäisetkin voivat silti olla uskonnollisia. Tai hengellisiä, uskovia, henkisiä - miten kukin itsensä määritteleekin.

Uskoon tulleet kertovat, mitä ihanaa heille tapahtui: sydämeen tuli rauha, mieleen tuli ilo, elämä alkoi tuntua mielekkäältä ja ulkoisetkin asiat loksahtelivat kohdilleen. Elämä muuttui paremmaksi. Kaikilla ei ole kertoa tällaista, mutta siitä huolimatta heräämisellä voi olla paikkansa heidän hengellisessä elämässään.

Herääminen on kielikuva, jota esimerkiksi virsissä viljellään. Vaikka niitä veisaavat pääsääntöisesti jo ”heränneet”, on aivan luontevaa herätellä sieluaan virren sanoin. Riippumatta siitä, onko jo kerran herännyt tai kenties kasvanut uskoon lapsesta saakka, kristityillä on kaipaus herätä. On kaipaus avata silmät ja nähdä, nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Sitähän unesta tai horroksesta herääminen on.

Herännäisyys on yksi kirkkomme herätysliikkeistä. Sen piirissä veisatut Siionin virret ovat lapsuuteni ja nuoruuteni säveliä ja rukouksia. Edelleen niiden veisaaminen on minulle rakasta, vaikka harvoin käynkin seuroissa.

Käänteentekevää hengellistä heräämistä en ole kokenut. Monia merkittäviä vaiheita on kyllä ollut, joiden aikana olen oppinut jotain erityistä Jumalasta ja elämästä. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana, vaikeuksineen ja huippuhetkineen. Haluan pitää kirkon ovia auki kaikille: niille, jotka ovat heränneet kerran, niille jotka heräävät yhtä mittaa ja niille jotka eivät vielä ole heränneet. Elämäntarinat ovat erilaisia, ja kaikilla on toisiltaan opittavaa.