Siirry pääsisältöön

Koulujen yhteistyökumppani



Viime viikolla Rekolan kirkolle oli kutsuttu opettajia alueen kouluista. Olin mukana tutustumassa heihin, uutena ihmisenä pöydässä, jossa muut olivat jo toisilleen tuttuja. Kohtaamisen lämmin tunnelma kertoi minulle seurakunnan ja koulujen työntekijöiden luottamuksesta ja arvostuksensa toinen toistensa työtä sekä keskinäistä yhteistyötä kohtaan. Nämä opettajat, papit ja nuorisotyönohjaajat olivat olleet työssään jo pitkään ja tulleet toisilleen tutuiksi. Yhteistyö on vakiintunutta ja siihen ollaan molemmin puolin tyytyväisiä. Sen nähdään tuottavan hyvää alueen lapsille ja nuorille.
Monessa Vantaan koulussa on paljon muitakin kuin ev.-lut. kirkkoon kuuluvia oppilaita. Silti koulu ja seurakunta voivat tehdä ja tekevät yhteistyötä. Koulukirkkoihin ja päivänavauksiin osallistuvat ne oppilaat, joiden perheissä halutaan heidän osallistuvan. Lisäksi on yhteistyötä, jonka piirissä voivat olla muutkin; kaikki koulun ja seurakunnan yhteistyö ei ole uskonnonharjoitusta.


Kouluissa opetetaan eri uskontoja. Jos seurakunnan työntekijä vierailee oppitunnilla, sekään ei ole uskonnonharjoitusta, vaan opetusta. Eri uskontojen opetuksen lisäksi kouluissa saatetaan viettää eri uskontojen juhlia, ei vain kristillisiä pyhiä. Erilaisten kristillisten kirkkokuntien perinteet näkyvät kouluissa, ja myös uskonnottomien perheiden lapset otetaan huomioon.

Monikulttuurisiin kouluihin pappi tai kirkon nuorisotyönohjaaja menee vieraaksi tällaisissa puitteissa: Erilaisuutta ei pidetä ongelmana, vaan rikkautena. Muista maista tulleet toivotetaan tervetulleiksi. Sitä, mikä on vierasta, ei pidetä ongelmana, vaan ollaan kiinnostuneita siitä, mitä voidaan oppia. Ongelmakeskeisyyden sijaan luodaan tapoja ja perinteitä, jotka tekevät moninaisuuden näkyväksi ja antavat jokaiselle luvan olla osa yhteisöä. Niin vähemmistöihin kuuluville kuin niillekin, jotka kuuluvat enemmistöön, esimerkiksi evankelis-luterilaisiin.

Kirkon ja koulun yhteistyöstä lienee monenlaisia mielikuvia. Joillekin uskonnonopetus ja uskontojen muunlainen näkyminen koulussa ovat negatiivisia asioita. Taustalla on ehkä ajatus, että uskonnot ovat tavalla tai toisella vahingollisia ihmisille, erityisesti lapsille ja nuorille. Tuskin tarvitsee mainita, että olen itse päinvastaista mieltä. Usko Jumalaan antaa lapselle turvallisuutta ja elämänarvoja. Olen hyvilläni kirkolla tapaamieni opettajien myönteisestä suhtautumisesta. Me kirkon työntekijät haluamme edelleen kertoa koululaisille Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta sen lisäksi olla välittämässä kristillisiä perinteitä ja järjestämässä niihin liittyviä juhlia, osallistua paikkakunnan lasten ja nuorten kasvattamiseen sekä olla kuuntelijoina niille, jotka tarvitsevat kuuntelijaa ja tukijoina niille, jotka tarvitsevat tukea. Kouluille haluamme jatkossakin olla luotettavia yhteistyökumppaneita. Haluamme kantaa vastuuta lapsista ja nuorista sekä tehdä työtä koulun tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...