Viime viikolla Rekolan
kirkolle oli kutsuttu opettajia alueen kouluista. Olin mukana tutustumassa
heihin, uutena ihmisenä pöydässä, jossa muut olivat jo toisilleen tuttuja.
Kohtaamisen lämmin tunnelma kertoi minulle seurakunnan ja koulujen
työntekijöiden luottamuksesta ja arvostuksensa toinen toistensa työtä sekä keskinäistä
yhteistyötä kohtaan. Nämä opettajat, papit ja nuorisotyönohjaajat olivat olleet
työssään jo pitkään ja tulleet toisilleen tutuiksi. Yhteistyö on vakiintunutta
ja siihen ollaan molemmin puolin tyytyväisiä. Sen nähdään tuottavan hyvää
alueen lapsille ja nuorille.
Monessa Vantaan
koulussa on paljon muitakin kuin ev.-lut. kirkkoon kuuluvia oppilaita. Silti
koulu ja seurakunta voivat tehdä ja tekevät yhteistyötä. Koulukirkkoihin ja
päivänavauksiin osallistuvat ne oppilaat, joiden perheissä halutaan heidän
osallistuvan. Lisäksi on yhteistyötä, jonka piirissä voivat olla muutkin;
kaikki koulun ja seurakunnan yhteistyö ei ole uskonnonharjoitusta.Kouluissa opetetaan eri uskontoja. Jos seurakunnan työntekijä vierailee oppitunnilla, sekään ei ole uskonnonharjoitusta, vaan opetusta. Eri uskontojen opetuksen lisäksi kouluissa saatetaan viettää eri uskontojen juhlia, ei vain kristillisiä pyhiä. Erilaisten kristillisten kirkkokuntien perinteet näkyvät kouluissa, ja myös uskonnottomien perheiden lapset otetaan huomioon.
Monikulttuurisiin kouluihin pappi tai kirkon nuorisotyönohjaaja menee vieraaksi tällaisissa puitteissa: Erilaisuutta ei pidetä ongelmana, vaan rikkautena. Muista maista tulleet toivotetaan tervetulleiksi. Sitä, mikä on vierasta, ei pidetä ongelmana, vaan ollaan kiinnostuneita siitä, mitä voidaan oppia. Ongelmakeskeisyyden sijaan luodaan tapoja ja perinteitä, jotka tekevät moninaisuuden näkyväksi ja antavat jokaiselle luvan olla osa yhteisöä. Niin vähemmistöihin kuuluville kuin niillekin, jotka kuuluvat enemmistöön, esimerkiksi evankelis-luterilaisiin.
Kirkon ja koulun yhteistyöstä lienee monenlaisia mielikuvia. Joillekin uskonnonopetus ja uskontojen muunlainen näkyminen koulussa ovat negatiivisia asioita. Taustalla on ehkä ajatus, että uskonnot ovat tavalla tai toisella vahingollisia ihmisille, erityisesti lapsille ja nuorille. Tuskin tarvitsee mainita, että olen itse päinvastaista mieltä. Usko Jumalaan antaa lapselle turvallisuutta ja elämänarvoja. Olen hyvilläni kirkolla tapaamieni opettajien myönteisestä suhtautumisesta. Me kirkon työntekijät haluamme edelleen kertoa koululaisille Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta sen lisäksi olla välittämässä kristillisiä perinteitä ja järjestämässä niihin liittyviä juhlia, osallistua paikkakunnan lasten ja nuorten kasvattamiseen sekä olla kuuntelijoina niille, jotka tarvitsevat kuuntelijaa ja tukijoina niille, jotka tarvitsevat tukea. Kouluille haluamme jatkossakin olla luotettavia yhteistyökumppaneita. Haluamme kantaa vastuuta lapsista ja nuorista sekä tehdä työtä koulun tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti