Siirry pääsisältöön

Uskontodialogin kävijä


Vantaan Koivukylässä kokoontuu kristittyjen ja islaminuskoisten naisten avoin dialogipiiri. Pääsin kerran viime syksynä sinne mukaan. Mielestäni kaikki tällainen on tärkeää: ryhmät ja tilaisuudet, joissa eri tavoin uskovat, eri uskontoja tunnustavat ihmiset tutustuvat toisiinsa. Jos ei tunne yhtään muslimia, tietää hyvin vähän muslimien ajattelusta, tavoista ja arvoista. Ja jos tuntee vain yhden muslimin, tietää edelleen hyvin vähän. Silloin ei kannattaisi paljon heistä ääneen puhua. Parempi kysyä heiltä itseltään ja antaa heidän puhua omasta puolestaan. Sama koskee tietenkin kristittyjä, ja kaikkien muiden uskontojen edustajia.
Takavuosina olin paljonkin mukana erilaisissa uskontodialogeissa. Vierailin eri uskontojen temppeleissä, moskeijoissa ja kokoontumistiloissa sekä Euroopassa että Nepalissa ja Intiassa. Keskustelin mormonien, Jehovan todistajien, buddhalaisten, Krishna-liikkeeseen kuuluvien ja monien muiden kanssa aina, kun tilaisuus tuli. Osallistuin kirkkomme Islam-työryhmän tapaamisiin muslimiyhteisöjen johdon kanssa 1990-luvun lopulla. Edelleen olen tällaisista kohtaamisista kiinnostunut, mutta onkohan elämänpiiri kaventunut ja ikä lisännyt passiivisuutta, kun kohtaamisia on nykyään harvemmin.

Viime vuosina olen edustanut kirkkoamme USKOT-foorumin vuosikokouksessa, ja sain siihen tänäkin vuonna kutsun. Suomessa siis on järjestö, jonka kautta juutalaiset, eri kirkkokuntien kristityt ja eri yhdyskuntien muslimit pitävät virallisella tasolla yhteyttä.
Tällainen yhteydenpito ei estä sitä, että joku yksittäinen ihminen tai ryhmittymä tekee jotain hirveää uskontonsa nimissä. Joku voi hyökätä ja tappaa. Joku voi suostutella itsemurhapommiin tai joukkoitsemurhaan. Siitä huolimatta pidän tärkeänä, että uskontokunnat yhdessä ja virallisella tasolla asettuvat tällaista toimintaa vastaan.

Pidän myös tärkeänä, että oman kirkkomme piispat ovat pohtineet Ranskan äskettäistä terrori-iskua. Luterilaisilla teologeilla on todella sanottavaa pahuudesta, uskontojen kohtaamisesta ja sananvapaudesta. Kiitos piispat!

Piispa Kaarlo Kalliala: Olemme mitä olemme.

P.S. Lähetystyöstä ja sen suhteesta dialogiin joskus toiste!

Kommentit

  1. USKOT-foorumista en ole ennen kuullutkaan. Kuulostaa kiinnostavalta. Upeaa, että sinä olet siinä mukana.

    Tällaista vuoropuhelua eri uskontojen kanssa me tarvitsemme yhä enemmän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....