Siirry pääsisältöön

Vaikeiden päätösten tekijä


Helsingin Sanomat kertoi 3.1.2015, että yhä useampia katolisia ja protestanttisia kirkkoja muutetaan Keski-Euroopassa toiseen käyttöön.
Ei ole vierasta meillekään se, mistä hätkähdyttävä lehtiartikkeli kertoi. Vantaalla on jo kirkoille ja seurakuntataloille tapahtunut monenlaista. Kaikkia takavuosien kerhotilojakaan ei enää ole. Tikkurilan jumalanpalveluksia pidetään säännöllisesti koulussa ja mm. Rekolan seurakunnan seurakuntatalo Päiväkummussa on purettu kokonaan.
Päätös myydä, vuokrata tai purkaa seurakunnan omistama kiinteistö voi tuskin olla muuta kuin kivulias. On kyseessä sitten leirikeskus, kerhotila, seurakuntatalo, siunauskappeli tai kirkko, on paikkaan monilla ihmisillä vahva tunneside. Miltä tuntuisi, jos omaa rippi- tai vihkikirkkoa ei enää olisi?
Näitä vaikeita päätöksiä on silti ollut jo pakko tehdä. Varmasti kukaan luottamushenkilö tai kirkkoherra ei ole tehtävään ryhtyessään aikonut kirkkoa tai seurakuntataloa purkaa, mutta lopulta vaihtoehtoja ei ole ollut, vaikka kaikki kivet on käännetty.
Syynä on tietenkin raha. Ei ole maksajia, eikä sen takia ole mahdollista korjata eikä rakentaa uutta. Jälleen kerran ollaan sen äärellä, että voidakseen säilyttää jotakin kirkko tarvitsisi enemmän jäseniä. Tai sitten suurlahjoittajia.
Seurakuntien rahoista suurin osa käytetään vuosittain henkilöstö- ja kiinteistökuluihin. Merkittävät säästöt voidaan siis tehdä vain näistä kahdesta. Henkilöstön vähentäminen ei ole yhtään vähemmän kivuliasta kuin kiinteistöistä luopuminen. Päätösten tekeminen ei ole kenellekään mieluisaa. Hakeutuessani itse kirkkoherraksi olen ajatellut, että jonkun on viitsittävä näitäkin ikäviä vastuita ottaa. Jonkun täytyy uskaltaa ja pystyä. Tiedän, että minunkin tehtäväkseni tulee äärimmäisen vaikeita päätöksiä. Olen valmis niitä tekemään, sillä muuten en ole virkaani sopiva.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää