Siirry pääsisältöön

Puheenjohtaja


Viime marraskuun seurakuntavaaleissa valittu seurakuntaneuvosto kokoontui eilen ensimmäisen kerran. Neuvostoon äänestettiin vaaleissa 14 erilaista ihmistä. Joukossa on selvästi innostusta ja kiinnostusta seurakunnan toimintaan ja johtamiseen. He ovat sitoutuneita seurakuntaan ja sen uskoon sekä tehtäväänsä luottamushenkilöinä. Sitoutuminen on perusta sille, että voimme tehdä yhteisen työmme hyvin seuraavien neljän vuoden aikana. Näiden ihmisten kanssa on hyvä aloittaa uusi nelivuotinen kausi.
Nuorin neuvoston jäsen täyttää tänä vuonna 19, vanhin 72 vuotta. Keski-ikä on 48. Naisia on lisäkseni 10, miehiä 4. Jäsenet tulivat valituiksi neljältä eri ehdokaslistalta. Ammatit painottuvat ihmisten kanssa tehtävän työn puolelle. Monen sydäntä lähellä ovat erityisesti lapset ja nuoret. Heidän parissaan palkkatyötä tekee tai tulee todennäköisesti tekemään noin puolet jäsenistä, ja muillekin lasten ja nuorten asiat ovat tärkeitä.
Esittelin kokouksessa kaikille uutena asiana lapsivaikutusten arvioinnin eli "LAVAn". Kirkolliskokous päätti lisätä sen kirkkojärjestykseen ja säädös tuli voimaan 1.1.2015. Pykälä (KJ 23 luku 3 §) kuuluu: ”Lapsen edun edistämiseksi kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lapsiin. Vaikutusten arvioinnin tekee se viranomainen, joka käsittelee asiaa ensimmäisenä. Lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta.”
Arvioinnin tekemistä varten on julkaistu laaja ohjeistus. Käytäntöön soveltamista opetellaan nyt kaikissa seurakunnissa - ainakin pitäisi. Lapsivaikutusten arviointi päätöksenteossa ei kuitenkaan saa eikä sen tarvitse johtaa siihen, että jatkuvasti kasvava ikääntyneiden joukko, työikäiset tai perheettömät unohdetaan.
Oma odotukseni uutta seurakuntaneuvostoa kohtaan on, että voimme yhdessä ja sopuisasti etsiä ratkaisuja seurakunnan haasteisiin. Neuvoston jäsenillä on yhteenlaskettuna todella paljon kokemusta, tietoa ja ymmärrystä, joka hyödyttää päätöksentekoa. Seurakuntaa ei palvele keskustelu, jossa pidetään asioita arvovaltakysymyksinä tai kiistellään oikeassa olemisesta. Käsiteltäviä asioita täytyy tarkastella mahdollisimman monesta näkökulmasta, mutta niistä päätettäessä täytyy asettua ongelmien samalle puolelle eikä vetää köyttä eri päistä. Eilisen kokouksen perusteella luotan siihen, että olemme yhteisellä asialla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää