Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan
kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä.
Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten
uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi
Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista.
Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta
käytettiin.
Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset
reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla
minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen
jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”,
tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta.
Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli
työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa
ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaan. Sen sijaan
kerrotaan, että kristillinen toivo koskee niin elämää kuin kuolemaakin. Kristitty
uskaltaa kuolla, koska uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. Lukiolaisena laitoin
huoneeni seinälle kortin, jossa luki: ”Ei kuolema tule minua noutamaan, vaan
rakas Jumala.” Ajatelman rinnalla minulle olivat tärkeitä lukemattomat
aforismit elämän rikkaudesta. Kuolevaisuutensa muistaminen ei estä elämästä
elämää.
Asolan seurakuntatalon seinään ripustimme kampanjan
yhteydessä tekstin ”Sielun latauspiste”. Kun vuonna 2004 valmistuneelle talolle
aikoinaan ideoitiin nimeä, oli vaihtoehtoja kuulemma monia, mutta lopulta
valittiin arkinen ”seurakuntatalo”. Eräs sen aikainen seurakuntaneuvoston jäsen
kertoi banderollin nähdessään ajatelleensa, että siinähän se talon nimi oli. Sielun
latauspiste se ehkä olisi ollut, jos olisi keksitty. Minustakin se on niin osuva
määre seurakuntatalollemme, ettei hetkeäkään tarvinnut miettiä, minkä
banderollin seinään valitsemme.
Oli olennaista ripustaa kauas näkyvä banderolli talon kadun
puoleiseen seinään, ohikulkijoiden luettavaksi, eikä sisäpihan oveen. Ne, jotka
käyvät raamattupiirissä tai jumalanpalveluksessa, tuntevat puheen elämästä ja
kuolemasta, synnistä ja armosta, sielusta, rukouksesta ja johdatuksesta. Ne,
joille kirkon sanat ovat vieraita, käyttävät muita sanoja tai heillä ei ole joillekin
ihmiselämän yhteisille kokemuksille sanoja lainkaan. Yksi kampanjan tarkoitus
oli sanoa, että kristillinen usko on ihan tavallista elämää varten, ketä
tahansa varten. Jos pelottaa, niin Jumalan varassa uskallat. Uskot tai et, niin
Jumala on olemassa ja luotettava. Jos koet tyhjyyttä ja tunnet
merkityksettömyyttä, voi sielusi kaivata latausta.
Arjen usko on tärkeää. Juhlapyhien hartaat osuudet ja
elämänvaiheisiin liittyvät kirkkorituaalit ovat liian harvinaisia pitääkseen linjaa
auki taivaaseen. Siksi muistutimme hyvin arkisissa ympäristöissä Jumalasta.
Onnistuimme, jos kampanja sai ihmisiä rukoilemaan tai ajattelemaan, miksi
pääsiäistä vietetään. Mittaa siinä sitten sitä onnistumista. Tämä meidän on
kirkossa aina hyväksyttävä, että kaikkein tärkeimpiä työn tuloksia ei voi
mitata.
Kuva: Meri-Anna Hintsala |
Kommentit
Lähetä kommentti