Siirry pääsisältöön

Rukoilevainen

Seurakunnassa aloitetaan kaikki rukoillen. Ennen jumalanpalveluksen alkamista kirkkovieraat hiljentyvät paikoillaan penkeissä ja palveluksen toimittajat sakastissa. Kaikki seurakunnan kokoukset alkavat hartaudella tai vähintään rukouksella tai virrellä, joka sekin on rukousta. Tilaisuus kuin tilaisuus alkaa rukouksella, vaikka ei aina yhteisellä eikä ääneen lausutulla. Toiminnan puolesta rukoillaan etukäteen, on sitten kyse nuorten leiristä, perhekerhosta tai senioripiiristä.

Yhtä lailla arjessa voi aloittaa kaiken rukoillen. Siunata ruuan ja kiittää siitä. Rukoilla päivän töiden ja toimien puolesta. Rukoilla aina silloin, kun jotain uutta on alkamassa, riippumatta siitä onko asia suuri vai pieni. Voi aloittaa jokaisen päivän sellaisella rukouksella, joka tuntuu omalta. Jollekin sopii valmis aamurukous, toiselle laulu tai musiikki, kolmannelle hiljainen meditoiva rukous, neljännelle jokin muu.

Olen äitini puolelta syntyjäni rukoilevainen. Hänen sukunsa siis on kuulunut siihen herätysliikkeeseen. ”Rukoilevainen” on aika hauska vanhanaikainen sana. Mielelläni olen edelleen rukoilevainen – siis rukoileva henkilö – vaikka liikkeenä rukoilevaisuus kuuluu lähinnä lapsuuteeni.

Nyt, kun olen aloittanut uudessa työssä kirkkoherrana, on tarvittu ja tarvitaan paljon rukousta. Haluan itse malttaa pysähtyä rukoilemaan, ja tiedän, että on ihmisiä, jotka uskollisesti muistavat työtäni ja seurakuntaani esirukouksessa. Kiitos, Isä Jumala heistä!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää