Seurakunnassa aloitetaan kaikki
rukoillen. Ennen jumalanpalveluksen alkamista kirkkovieraat
hiljentyvät paikoillaan penkeissä ja palveluksen toimittajat
sakastissa. Kaikki seurakunnan kokoukset alkavat hartaudella tai
vähintään rukouksella tai virrellä, joka sekin on rukousta.
Tilaisuus kuin tilaisuus alkaa rukouksella, vaikka ei aina yhteisellä
eikä ääneen lausutulla. Toiminnan puolesta rukoillaan etukäteen,
on sitten kyse nuorten leiristä, perhekerhosta tai senioripiiristä.
Yhtä lailla arjessa voi aloittaa
kaiken rukoillen. Siunata ruuan ja kiittää siitä. Rukoilla päivän
töiden ja toimien puolesta. Rukoilla aina silloin, kun jotain uutta
on alkamassa, riippumatta siitä onko asia suuri vai pieni. Voi
aloittaa jokaisen päivän sellaisella rukouksella, joka tuntuu
omalta. Jollekin sopii valmis aamurukous, toiselle laulu tai
musiikki, kolmannelle hiljainen meditoiva rukous, neljännelle jokin
muu.
Olen äitini puolelta syntyjäni
rukoilevainen. Hänen sukunsa siis on kuulunut siihen
herätysliikkeeseen. ”Rukoilevainen” on aika hauska
vanhanaikainen sana. Mielelläni olen edelleen rukoilevainen – siis
rukoileva henkilö – vaikka liikkeenä rukoilevaisuus kuuluu
lähinnä lapsuuteeni.
Nyt, kun olen aloittanut uudessa työssä
kirkkoherrana, on tarvittu ja tarvitaan paljon rukousta. Haluan itse
malttaa pysähtyä rukoilemaan, ja tiedän, että on ihmisiä, jotka
uskollisesti muistavat työtäni ja seurakuntaani esirukouksessa.
Kiitos, Isä Jumala heistä!
Kommentit
Lähetä kommentti