Nyt olen työskennellyt Vantaalla yli 8 kuukautta ja sen ohella edelleen kuljettanut lastani harjoituksiin ja peleihin satunnaisesti. Kiitos siitä, että lapseni ovat yleensä harrastuksissaan oikeaan aikaan oikeat varusteet mukanaan, kuuluu kyllä lähes kokonaan miehelleni, sillä itse olen usein iltaisin poissa kotoa työn takia.
Jalkapallokauden taas alkaessa ajattelin palauttaa mieleeni, mitä viime kesänä Helsinki Cupissa oikein opinkaan. Onneksi on Facebook, jossa on tallessa silloin kirjoittamani päivitys. Julkaisen sen uudelleen tässä, opiksi toisillekin.
9.
heinäkuuta 2014
Helsinki Cupissa havaittua:1) Valmentajat antavat pelaajille, esim. 12-vuotiaille, toisenlaisia lempinimiä kuin äidit: vaikkapa "Kostaja" tai "Ruoskalahti".
2) Kun poika pelaa, isä kertoo kaverilleen puhelimessa, että "me pelataan" - ei tietenkään pelin aikana, mutta ennen sitä tai sen jälkeen.
3) Vantaalaisia jalkapalloseuroja ovat KoiPS, KoPSe, KeiKa, HaRi, VJS, TiPS ja I-HK.
4) Sen jälkeen, kun Oulun Luistinseura taannoin voitti Helsinki Cupin mestaruuden, luistimet ilmeisesti kiellettiin turnauksessa.sesti kiellettiin turnauksessa.
5) Kuuluisa Paitsio tuntuu ehtivän paikalle joka peliin, mutta itse en ole häntä vieläkään nähnyt. Hän on myös sikäli salaperäinen, että hänet tuntevilla vaikuttaa olevan erimielisyyttä hänen ulkonäöstään, sillä usein kuulen, että ”se oli Paitsio” tai ”ei se ollut Paitsio”. Hän on oletettavasti keskeinen vaikuttaja Suomen jalkapalloelämässä, mutta kovin tarkasti en hänen rooliaan tunne.
Hauskaa vappua! Kirkollisten arkipyhien aikaan
sitten taas jotain vakavampaa blogissa J.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti