Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa.

Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa.

Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle ja alueelta pois.

Rekolan seurakunnan jäseniä vuonna 2014 oli 13 121 ja vuoden 2020 lopussa 12 129. Tällöin alueen asukkaista 47,81 % kuului ev.-lut. kirkkoon. Koko Vantaalla jäsenyysprosentti laski kuudessa vuodessa 61,7 %:sta 52,6 %:iin. Yksittäisen seurakunnan mahdollisuus vaikuttaa trendiin on vähäinen. Vaikka miten hyvin työtä tehtäisiin, ei se näy jäsenkehityksessä eikä esimerkiksi alle kouluikäisten osallistumisessa seurakunnan kerhoihin.

Uskonnollisuuden murros

Kirkon viimeisimmän nelivuotiskertomuksen (2016 – 2019) mukaan suomalaisten uskonnollisuus on murroksessa. Raportin keskeiset havainnot ovat:

·         Arvomuutos heijastuu uskontoon. Yksilöllisyyden ja tasa-arvon merkitys arvoina kasvaa. Työn merkitys vähenee, kun taas ystävien ja vapaa-ajan merkitys kasvaa. Perheen tärkeys on säilynyt, mutta käsitykset siitä ovat muuttuneet.

·         Kulttuurikristillisyys murtuu. Enää ei aiemmassa määrin identifioiduta kristityiksi kulttuurisista syistä. On tavallista määritellä itsensä etsijäksi, agnostikoksi tai uskonnottomaksi. Kirkolliset toimitukset eivät enää ole perheille itsestään selviä valintoja.

·         Yhteisöihin kiinnittymisen luonne muuttuu. Uskonto voi edelleen olla merkityksellistä ja yhteisöön kuuluminen tärkeää. Uusien jumalanpalvelusyhteisöjen lukumäärä ja niiden kävijämäärät ovat kasvaneet. On tärkeää saada valita yhteisönsä.

·         Kokemuksellisuus ja auttaminen ovat yhä tärkeämpi osa hengellisyyttä. Entistä vähemmän merkitsevät toimitukset, hartauselämä ja perinteet. Sen sijaan esimerkiksi liikutaan luonnossa, vetäydytään hiljaisuuteen tai autetaan muita.

·         Uskonto- ja katsomusdialogin merkitys kasvaa, koska moninaisuus on lisääntynyt.

·         Kristillisen perinteen välittyminen kodeissa ohenee. Nelivuotiskaudella iltarukouksen opettaminen, pyhäkoulussa, seurakunnan kerhossa tai joulukirkossa käyminen sekä uskonnosta puhuminen lapsuudenkodissa ovat vähentyneet merkittävästi.

Huomaamaton kirkko

Yhä useammalle vantaalaiselle kirkko ja seurakunnat ovat tuntemattomia ja suorastaan näkymättömiä. Tuoreen seurakuntien tunnettuuskyselyn avulla voidaan vertailla vuosien 2018 ja 2021 tuloksia. Yleinen mielikuva Vantaan seurakunnissa on heikentynyt. Kolme vuotta sitten 56 % kertoi mielikuvansa olevan myönteinen, 41 % neutraali ja 3 % kielteinen. Uudemmassa kyselyssä luvut olivat 39 % myönteinen, 54 % neutraali ja 7 % kielteinen. Muutos lienee seurausta trendeistä, jotka ovat vallalla koko läntisessä maailmassa.

Viestinnän merkitys on suuri ja sitä olemmekin Vantaan seurakunnissa ja Rekolassa vahvistaneet. Siitä huolimatta vain 54 % vastaajista on kohdannut Vantaan seurakuntia viimeisen vuoden aikana uutismediassa, mikä oli yleisin tapa tulla tekemisiin seurakuntien kanssa. Hautausmaalla oli käynyt 39 %. Lähes neljännes ei ollut kohdannut seurakuntia missään. Kaikki muut tavat olivat tavoittaneet alle viidenneksen vastaajista. Kaksi viidesosaa heistä ei ollut osallistunut seurakuntien toimintaan kertaakaan vuoden aikana. Tutkimukseen vastanneet olivat aikuisia vantaalaisia.

Pääkaupunkiseudulla seurakuntien paikallinen näkyvyys on pienempi kuin muualla Suomessa. Pienemmillä paikkakunnilla seurakunnat saavat luontevasti neutraalia ja positiivista julkisuutta. Sen huomaa mitä tahansa maakunta- tai paikallislehteä selatessa. Silti yllätyin, kun Turun Sanomat julkaisi kuvallisen uutisen Maarian kirkkoherranvaalia seuraavana päivänä.

Uudistumisen välttämättömyys

Kirkossa on monin tavoin uudistuttu, jotta sen sanoma suurista muutoksista huolimatta tavoittaisi ihmisiä. Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä vuonna 2016 annettiin toimeksi mm. kehittää vapaaehtoistyötä ja johtamista, purkaa byrokratiaa ja uudistaa toimintatapoja. Huomiota vaatii mm. sosiaalisen osallisuuden edistäminen, ympäristötyö, kasvatuksellinen yhteistyö ja perhetyö sekä katsomusdialogi. Rekolassa uutta yhteistyötä on esim. toiminta Koivukylän avoimessa kohtaamispaikassa. Kansainvälisyys, ekumenia ja uskontojen kohtaaminen ovat vantaalaisten arkea, joten seurakunnassa on aktivoiduttu niissä. Olemme saaneet toisen ystävyysseurakunnan ja järjestäneet uskontojen rauhankävelyjä. Vuonna 2017 vietettiin reformaation merkkivuosi ja tutkittiin, mitä on olla luterilainen. Samana vuonna julkaistiin kirkon lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus ja vuotta myöhemmin missiologinen raportti Kaikkialta kaikkialle, joita kumpaakin olemme Rekolassa hyödyntäneet.

Vantaan seurakunnissa toteutettiin kirkkoherravuosinani isoja hankkeita. Asiointia helpottamaan luotiin kirkollisten toimitusten varaamiseen verkkopalvelu ja yhteinen hautajaisvarauspalvelu. Kahden oman leirikeskuksen käytöstä luovuttiin. Tikkurilaan valmistui vihdoin uusi kirkko. Myyrmäen kirkko korjattiin ja pian sen jälkeen todettiin korjaustarpeen olevan edelleen mittava.

Jotain pysyvääkin

Paljon on muuttunut, mutta ei kaikki. Seurakunnan perustehtävät pysyvät samoina. Ihmiset kaipaavat yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Molempia on tarjolla: ”Seuraa ja rauhaa” niin kuin nimesin Asolan seurakuntatalon ja Vantaan rauhanyhdistyksen lähistöllä sijaitsevan geokätkön sen piilottaessani. Seurakunnan toiminnoista suosionsa on pitkälti säilyttänyt rippikoulu.

Jos ympärillä muutoksia tapahtuu nopeasti, niin kirkossa muutos on yleensä hidasta. Vuosikymmenestä toiseen käydään kirkollisia keskusteluja tietyistä aiheista. Ensin enemmistö vastustaa uutta ja vierasta. Hitaan muutoksen kautta lopulta myös kirkossa totutaan siihen, mikä muualla yhteiskunnassa ei enää aikoihin ole ollut uutta eikä ihmeellistä.

Mielestäni Vantaan seurakunnat ovat tehneet työtään hyvin. Eri mittareilla mitattuna tilanne voisi olla merkittävästi huonompi. Vantaan seitsemän seurakuntaa tekevät hyvässä hengessä työtä yhdessä. Kokeillaan rohkeasti uutta. Otetaan käyttöön muissa kaupungeissa kehitettyjä ideoita ja tarpeen tullen yhdistetään voimat Helsingin ja Espoon seurakuntien kanssa. Vantaalla on paljon kysytty ihmisiltä itseltään, mitä he toivovat ja odottavat kirkolta, eikä vain oleteta tiedettävän. Jatkakaa samaan malliin.

Lähteet: aluesarjat.fi, kirkontilastot.fi, Kirkon nelivuotiskertomus 2016 - 2019