Olen riparilla. Leirillä on kaikilla
samat säännöt. Niin on toimivassa yhteiskunnassakin. Leiriltä
katsoen näkökulma ajankohtaisiin tapahtumiin ja keskusteluihin on
näin yksinkertainen.
Meidän leirillä odotetaan kaikkien noudattavan samoja sääntöjä. Ei mietitä, millaisesta kodista kukakin tulee ja paljonko kenenkin talous maksaa veroja, onko maahanmuuttajataustaa, onko nuori jotakin enemmistöä tai vähemmistöä. Kaikkien odotetaan käyttäytyvän niin, että muilla leiriläisillä on kivaa ja turvallista, ja että ohjelma voidaan toteuttaa suunnitellusti. Juuri tällaiset yhteiset säännöt nuoret itsekin laativat tämän leirin ensimmäisenä päivänä.
On turhauttavaa, että julkisessa keskustelussa niin usein yleistetään. Esimerkiksi tämä päätelmä on nimittäin virheellinen: koska tuomittu rikoksentekijä on maahanmuuttaja, ovat maahanmuuttajat rikollisia. Samoin tämä: koska mies ahdisteli seksuaalisesti toista miestä, ovat homot koko ajan kaikkien toisten miesten tai poikien perässä. Tai tämä: islamin nimissä taistelevat joukot tekevät hirveitä tekoja, joten muslimit ovat aggressiivisia.
Yksi yhteinen sääntö, jota Suomessa pidetään tärkeänä, on sananvapaus. Se onkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Tänä vuonna sananvapautta ja sen rajoittamista on jouduttu paljon pohtimaan eri puolilla Eurooppaa. Kysymykset ovat vaikeita. Vapaudet ja oikeudet ovat
painavampia asioita kuin minä niitä joskus pidetään. Vapauteen liittyy vastuu ja oikeuteen velvollisuus. Moni päästää itsensä liian helpolla kuitatessaan mielipiteensä perustelut ylimalkaisella viittauksella milloin mihinkin oikeuksiin.
Luin äskettäin kaksi kirjaa: elämäkerran saksalaisesta teologista Dietrich Bonhoefferista, joka teloitettiin vuonna 1945, ja kirjan, jossa Anders Breivikin asianajaja kertoo kokemuksistaan oikeusprosessin aikana. Molemmat kirjat osoittavat todeksi, että asenteet ja mielipiteet sekä sanat, joilla ne ilmaistaan, voivat johtaa tekoihin. Silloin, kun kaikkia ihmisiä ei pidetä samanarvoisina, vaan toisten elämää pidetään arvokkaampana kuin toisten, asenteet ja mielipiteet voivat johtaa väkivaltaan. Tämä on nähty niin monta kertaa historiassamme, ettei sitä käy kiistäminen. Sananvapauden käyttäjillä on paitsi vapaus, myös vastuuta.
Samat periaatteet toimivat leirillä ja muussa elämässä. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta velvollisuus kuunnella myös toisten mielipiteitä. On yhteinen velvollisuutemme toimia niin, että kaikki voivat kokea olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi. Silloin on mahdollista, että kaikkien perusoikeudet toteutuvat ja kaikki voivat kokea olevansa vapaita.
Meidän leirillä odotetaan kaikkien noudattavan samoja sääntöjä. Ei mietitä, millaisesta kodista kukakin tulee ja paljonko kenenkin talous maksaa veroja, onko maahanmuuttajataustaa, onko nuori jotakin enemmistöä tai vähemmistöä. Kaikkien odotetaan käyttäytyvän niin, että muilla leiriläisillä on kivaa ja turvallista, ja että ohjelma voidaan toteuttaa suunnitellusti. Juuri tällaiset yhteiset säännöt nuoret itsekin laativat tämän leirin ensimmäisenä päivänä.
On turhauttavaa, että julkisessa keskustelussa niin usein yleistetään. Esimerkiksi tämä päätelmä on nimittäin virheellinen: koska tuomittu rikoksentekijä on maahanmuuttaja, ovat maahanmuuttajat rikollisia. Samoin tämä: koska mies ahdisteli seksuaalisesti toista miestä, ovat homot koko ajan kaikkien toisten miesten tai poikien perässä. Tai tämä: islamin nimissä taistelevat joukot tekevät hirveitä tekoja, joten muslimit ovat aggressiivisia.
Yksi yhteinen sääntö, jota Suomessa pidetään tärkeänä, on sananvapaus. Se onkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Tänä vuonna sananvapautta ja sen rajoittamista on jouduttu paljon pohtimaan eri puolilla Eurooppaa. Kysymykset ovat vaikeita. Vapaudet ja oikeudet ovat
painavampia asioita kuin minä niitä joskus pidetään. Vapauteen liittyy vastuu ja oikeuteen velvollisuus. Moni päästää itsensä liian helpolla kuitatessaan mielipiteensä perustelut ylimalkaisella viittauksella milloin mihinkin oikeuksiin.
Luin äskettäin kaksi kirjaa: elämäkerran saksalaisesta teologista Dietrich Bonhoefferista, joka teloitettiin vuonna 1945, ja kirjan, jossa Anders Breivikin asianajaja kertoo kokemuksistaan oikeusprosessin aikana. Molemmat kirjat osoittavat todeksi, että asenteet ja mielipiteet sekä sanat, joilla ne ilmaistaan, voivat johtaa tekoihin. Silloin, kun kaikkia ihmisiä ei pidetä samanarvoisina, vaan toisten elämää pidetään arvokkaampana kuin toisten, asenteet ja mielipiteet voivat johtaa väkivaltaan. Tämä on nähty niin monta kertaa historiassamme, ettei sitä käy kiistäminen. Sananvapauden käyttäjillä on paitsi vapaus, myös vastuuta.
Samat periaatteet toimivat leirillä ja muussa elämässä. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta velvollisuus kuunnella myös toisten mielipiteitä. On yhteinen velvollisuutemme toimia niin, että kaikki voivat kokea olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi. Silloin on mahdollista, että kaikkien perusoikeudet toteutuvat ja kaikki voivat kokea olevansa vapaita.
Kommentit
Lähetä kommentti