Siirry pääsisältöön

Ympäristövastuullinen seurakunta

Suomessa ei vielä ollut ympäristönsuojelulakeja vuonna 1979. Näin kertoi seurakuntaneuvostomme jäsen Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen, joka tuolloin tuoreena kansanedustajana piti eduskunnassa ensimmäisen puheensa – aiheenaan ympäristönsuojelu.

Samoihin aikoihin oli myös kirkkojen piirissä herätty vastuuseen luomakunnasta. Ympäristöasiat alkoivat olla tärkeitä kristityille, siinä missä yhteiskunnalliset kysymyksetkin. Kansainvälisessä ekumeenisessa liikkeessä pidettiin esillä oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja luomakunnan eheyttä. Myös meidän kirkossamme sai pikkuhiljaa yhä enemmän jalansijaa ajattelu, jossa kristillisen etiikan piiriin kuului myös vastuumme luonnosta, ympäristöstä ja maailman tulevaisuudesta.

Vuonna 2001 perustettiin Kirkon ympäristödiplomi. Se myönnetään seurakunnille, jotka noudattavat tiettyjä kriteereitä. Vantaan seurakunnille Kirkon ympäristödiplomi myönnettiin kolmannen kerran viime joulukuussa.

Olen ylpeä siitä, että myös Rekolan seurakunta on ympäristöseurakunta. Olen ylpeä, kun meillä loihditaan aterioita kauppojen hävikkiruuasta, jota meille on toimitettu Yhteinen pöytä -hankkeen kautta. Olen ylpeä työntekijöistä, jotka kulkevat mielellään kimppakyydeillä ja käyttävät julkista liikennettä. Olen ylpeä, kun seurakuntalaiset järjestävät kirkon parkkipaikalla takakonttikirppiksiä ja kierrätys on muutenkin kunniassa.

Voidaan kysyä, mikä olisi toisin, ellei Kirkon ympäristödiplomia olisi keksitty. Sen myötä Vantaan seurakunnat ovat esimerkiksi sitoutuneet tavoittelemaan kymmenen prosentin vähennystä sähkön- ja paperinkulutuksessa vuoteen 2020 mennessä. Tulemme laatimaan ympäristökasvatussuunnitelmat joka seurakuntaan ja pitämään leireillä kasvisruokapäiviä. Voi olla, että olisimme yhtä ympäristötietoisia ilman diplomiakin. Diplomissa kuitenkin tuodaan julki asioita, joilla voimme vaikuttaa ympäristöön, ja sen myötä niistä tulee ääneen lausuttuja yhteisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita.

Edelleen on kristittyjä, joille ympäristökysymykset eivät ole tärkeitä. Minulle ne ovat, ja siksi olen iloinen siitä, että seurakuntina tiedostamme ympäristövastuumme.

Yhden ihmisen valintojen vaikutus on kyllä pieni, tiedän sen. Yhden seurakunnankin valintojen vaikutus on pieni. Valinnoillamme kuitenkin vaikutamme aina joko oikeaan tai väärään, hyvään tai huonoon suuntaan. Jos pystyn tekemään jotain sen hyväksi, että ihmisten, eläinten, kasvien ja kaiken elollisen tulevaisuus on parempi, minulla on kristittynä velvollisuus tehdä se. Jos en tee, toimintani huonontaa elämän mahdollisuuksia. Maailman tulevaisuus on Luojan käsissä, mutta jokainen ihminen vastaa hänen edessään siitä, onko varjellut vai tuhonnut elämän edellytyksiä. 


Ympäristödiplomia juhlittiin jo kolmannen kerran



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...