Siirry pääsisältöön

Unitaariuniversalistien tilaisuudessa eräänä sunnuntaina



Kesälomamatkallani kävin kolmessa kirkossa ja ajattelin silloin kirjoittaa blogikirjoituksen kaikista niistä. Tämä viimeinen on jäänyt kesken, mutta julkaisen sen vihdoin. Kirjoitus on edelleen keskeneräinen. Siitä tulisi liian pitkä, jos kirjoittaisin kaiken, mitä ajattelen. Jääköön siis tällaiseksi mieluummin kuin kokonaan julkaisematta.

Tähän alkuun mainitsen, että olen vieraillut hyvin monissa erilaisissa kirkoissa ja myös muiden uskontokuntien kokoontumispaikoissa ja tilaisuuksissa. Minusta se on mielenkiintoista. Tiedän, että kaikki ihmiset eivät mielellään mene paikkoihin, joissa harjoitetaan muuta kuin heidän omaa uskontoaan. Minä käyn sellaisissa mielelläni ja opin aina jotakin. 

Nyt olenkin jo johdatellut siihen, että kirkko, josta tässä kerron, ei ole varsinaisesti kristillinen kirkko. Amerikkalainen ystäväni on toiminut aktiivisesti Unitarian Universalist –nimisessä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Muutettuaan toiseen osavaltioon hän ei kuitenkaan siellä liittynyt seurakuntaan. Kun olimme lomalla hänen perheensä luona Floridan St. Petersburgissa, hän vei minut ja mieheni tutustumaan paikallisen UU-seurakunnan sunnuntaiaamun tilaisuuteen.

Unitaariuniversalismi on liberaali uskonnollinen liike, joka syntyi 1900-luvulla kahden kristillisperäisen uskontokunnan, unitaarien ja universalistien yhdistyessä. Unitaarien opin erityispiirre oli usko yhteen Jumalaan, ei kolminaisuuteen. Universalistit puolestaan uskoivat, että kaikki ihmiset pelastuvat, eikä kadotusta ole. Kahden suhteellisen pieneksi jääneen uskonsuunnan kannattajat päätyivät lopulta toteamaan, että olivat oppikysymyksistä riittävän yksimielisiä yhdistyäkseen. 

Ystäväni on kertonut, että UU:n jäsenet ovat yleensä yhteiskunnallisesti aktiivisia ja että heillä voi olla monenlaista uskonnollista taustaa ja historiaa. Tilaisuudessa, johon osallistuimme, opetusosuus oli valmisteltu lapsia varten ja muutama lapsi osallistui sen toteutukseenkin. Sillä kertaa opetus oli, että asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät. 

Unitaariuniversalistit painottavat suvaitsevaisuutta ja sitä, että erilaiset ja eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat kuulua samaan yhteisöön. Heille tärkeää on henkinen kasvu ja paremman maailman hyväksi toimiminen. 

Mitä sitten tuona sunnuntaiaamuna opin? Montakin asiaa. Muun muassa jäin miettimään sitä, että uskonyhteisö, jolla ei ole sakramentteja eikä vahvaa oppia jota saarnata jäsenille, kuitenkin viettää sunnuntaiaamuisin tilaisuutta, jossa lauletaan yhdessä, pohditaan perimmäisiä kysymyksiä ja hiljennytään, ja jonka jälkeen tavataan toisia ”kirkkokahveilla”. Tilaisuus tekee sunnuntaipäivästä erilaisen kuin arkipäivät. Nyt, kun kaupat ovat auki paitsi sunnuntaisin, jo tapaninpäivänäkin, suren sitä pyhäpäivien rauhaa ja verkkaisuutta, jonka ainakin me kaupunkilaiset olemme menettäneet. En osaa itsekään vaalia perinteisiä tapoja niin, että omat lapseni huomaisivat, milloin on arki ja milloin on pyhä. Uskon kuitenkin, että käskyssä lepopäivän pyhittämisestä on paljon viisautta. Teemmekö paitsi väärin, myös tyhmästi, kun annamme viikon ja vuoden kaikkien päivien muuttua samanlaisiksi?


kuva: Amy Hamric Weintraub/Facebook


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...