maanantai 17. huhtikuuta 2017

Juhlitaan kouluissa!

Koulun rehtori lähetti ennen pääsiäistä kaikille huoltajille viestin. Arvaan, että moni rehtori on joutunut lähettämään samanlaisen. Tässä koulussa esitettiin kiirastorstaina seurakunnan pääsiäisnäytelmä. Rehtori kertoi viestissään, että kaikilla oppilailla oli vapaus olla osallistumatta. Jokainen sai näytelmän sijaan halutessaan osallistua opettajien järjestämään kevätaiheiseen tilaisuuteen, jonka ohjelmassa oli lauluja ja runoja.
Toteutuuko positiivinen uskonnonvapaus näin? Opetushallituksen ohjeiden mukaan kyllä. Opetushallitus toteaa, että koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, ja että tällaiset tilaisuudet ovat uskonnon harjoittamista. Ohjeissa viitataan perustuslain 11 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Jo alakoululaisilta siis odotetaan henkilökohtaista vastausta omantunnon kysymykseen. Luulenpa, että moni huoltaja päättää asian lapsen puolesta. Omille lapsilleni annan luvan päättää itse, jos asiaa on kysytty heiltä eikä minulta. He ovat toistaiseksi valinneet koulun ohjelmista kristillisen vaihtoehdon. He ovat myös ilmaisseet, että kokisivat vaikeaksi valita toisin, koska tietävät äitinsä ja isänsä mielipiteen. Moniko lapsi pystyy helposti kertomaan, että omatunto sanoo päinvastoin kuin äiti ja/tai isä?
Perustuslakiin viittaava Opetushallituksen ohje kuuluu: ”Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.”
Ohjeeseen on saatu mukaan myös positiivinen uskonnonvapaus: ”Perustuslain 11 §:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Sen tarkoituksena on ensisijaisesti suojata henkilöä omantuntonsa vastaiselta uskonnon harjoittamiselta.”
En tiedä, millainen seurakunnan näytelmä tällä kertaa oli. Kaikki koulun ja seurakunnan välinen yhteistyö ei sisällä uskonnonharjoitusta. Näytelmänkin voi toteuttaa niin, että siinä on tai että siinä ei ole uskonnonharjoitusta. Jos ei ole, niin kaikki oppilaat uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta voivat katsoa sen.
Rehtorin ilmaus ”vapaus olla osallistumatta” oli siis peräisin Opetushallituksen ohjeista, joissa viitataan myöhemmin positiiviseen uskonnonvapauteen. Itse lukisin koulun viesteistä mieluummin sanamuodon: ”kaikilla on vapaus osallistua valitsemaansa ohjelmaan”. Siihen ilmaukseen positiivinen uskonnonvapaus sisältyy ilman erillistä viittausta.
Rehtorit ja opettajat kertovat, että jotkut (tyypillisesti kantasuomalaiset, uskonnottomat) huoltajat jopa uhkailevat vaatiessaan perheensä vakaumuksen huomioon ottamista. Mistä uhkailu kertoo? Rehtorit kyllä tietävät koulun velvollisuudet: koulujen tulee mahdollisuuksiensa mukaan järjestää vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa, joka on luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin kyseinen uskonnollinen tilaisuus. Aggressiivinen asenne kertonee huoltajien hyvin tunnepitoisesta suhtautumisesta uskontoon eikä rehtorien piittaamattomuudesta tai tietämättömyydestä.
Uskonnottomat kiihkoilevat usein eniten. Kristillisten juhlien näkyminen koulussa ei ole ongelma kaikille ei-kristityille oppilaille ja heidän huoltajilleen. Osa hyväksyy sen osana suomalaista kulttuuria ja siksi, että pitävät uskontojen näkymistä hyvänä asiana. Onhan peruskoulun käyneen vakaumuksestaan riippumatta syytä Suomessa tietää, miksi vietetään joulua ja pääsiäistä. Annetaan vuoden mittaan kaikkien niiden uskontojen näkyä koulussa, joihin kuuluvia oppilaita koulussa on.  Se on mielestäni paljon parempi vaihtoehto kuin uskontojen sulkeminen pois näkyvistä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti