Koulun
rehtori lähetti ennen pääsiäistä kaikille huoltajille viestin. Arvaan, että
moni rehtori on joutunut lähettämään samanlaisen. Tässä koulussa esitettiin
kiirastorstaina seurakunnan pääsiäisnäytelmä. Rehtori kertoi viestissään, että
kaikilla oppilailla oli vapaus olla osallistumatta. Jokainen sai näytelmän
sijaan halutessaan osallistua opettajien järjestämään kevätaiheiseen tilaisuuteen,
jonka ohjelmassa oli lauluja ja runoja.
Toteutuuko
positiivinen uskonnonvapaus näin? Opetushallituksen ohjeiden mukaan kyllä. Opetushallitus toteaa, että koulu voi järjestää uskonnollisia
tilaisuuksia, ja että tällaiset tilaisuudet ovat uskonnon harjoittamista.
Ohjeissa viitataan perustuslain 11 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan kukaan ei ole
velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Jo
alakoululaisilta siis odotetaan henkilökohtaista vastausta omantunnon
kysymykseen. Luulenpa, että moni huoltaja päättää asian lapsen puolesta. Omille
lapsilleni annan luvan päättää itse, jos asiaa on kysytty heiltä eikä minulta.
He ovat toistaiseksi valinneet koulun ohjelmista kristillisen vaihtoehdon. He
ovat myös ilmaisseet, että kokisivat vaikeaksi valita toisin, koska tietävät
äitinsä ja isänsä mielipiteen. Moniko lapsi pystyy helposti kertomaan, että omatunto
sanoo päinvastoin kuin äiti ja/tai isä?
Perustuslakiin
viittaava Opetushallituksen ohje kuuluu: ”Tämän perusteella oppilasta ei voida
velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen
tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla
osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on riippumaton
yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn uskonnolliseen
yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen
uskonnollisen yhdyskunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.”
Ohjeeseen
on saatu mukaan myös positiivinen uskonnonvapaus: ”Perustuslain 11 §:n 2
momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen
vapautta. Sen tarkoituksena on ensisijaisesti suojata henkilöä omantuntonsa
vastaiselta uskonnon harjoittamiselta.”
En
tiedä, millainen seurakunnan näytelmä tällä kertaa oli. Kaikki koulun ja
seurakunnan välinen yhteistyö ei sisällä uskonnonharjoitusta. Näytelmänkin voi
toteuttaa niin, että siinä on tai että siinä ei ole uskonnonharjoitusta. Jos ei
ole, niin kaikki oppilaat uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta voivat
katsoa sen.
Rehtorin
ilmaus ”vapaus olla osallistumatta” oli siis peräisin Opetushallituksen
ohjeista, joissa viitataan myöhemmin positiiviseen uskonnonvapauteen. Itse
lukisin koulun viesteistä mieluummin sanamuodon: ”kaikilla on vapaus osallistua
valitsemaansa ohjelmaan”. Siihen ilmaukseen positiivinen uskonnonvapaus
sisältyy ilman erillistä viittausta.
Rehtorit
ja opettajat kertovat, että jotkut (tyypillisesti kantasuomalaiset,
uskonnottomat) huoltajat jopa uhkailevat vaatiessaan perheensä vakaumuksen
huomioon ottamista. Mistä uhkailu kertoo? Rehtorit kyllä tietävät koulun
velvollisuudet: koulujen tulee mahdollisuuksiensa mukaan järjestää vaihtoehtoista
ja mielekästä toimintaa, joka on luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman
samankaltaista kuin kyseinen uskonnollinen tilaisuus. Aggressiivinen asenne kertonee
huoltajien hyvin tunnepitoisesta suhtautumisesta uskontoon eikä rehtorien
piittaamattomuudesta tai tietämättömyydestä.
Uskonnottomat
kiihkoilevat usein eniten. Kristillisten juhlien näkyminen koulussa ei ole
ongelma kaikille ei-kristityille oppilaille ja heidän huoltajilleen. Osa
hyväksyy sen osana suomalaista kulttuuria ja siksi, että pitävät uskontojen
näkymistä hyvänä asiana. Onhan peruskoulun käyneen vakaumuksestaan riippumatta syytä
Suomessa tietää, miksi vietetään joulua ja pääsiäistä. Annetaan vuoden mittaan
kaikkien niiden uskontojen näkyä koulussa, joihin kuuluvia oppilaita koulussa
on. Se on mielestäni paljon parempi
vaihtoehto kuin uskontojen sulkeminen pois näkyvistä.
Kommentit
Lähetä kommentti