Siirry pääsisältöön

Kirkon tärkein tehtävä?

Saksan kirkkopäivillä keskusteltiin paljon globaaleista ja yhteiskunnallisista, mutta myös kirkon sisäisistä aiheista. Messukeskuksen portilla nuoret partiolaiset lauloivat iloisesti jakaessaan kirkkopäivälehtiä tulijoille. Tilaisuudet saattoivat olla raskaita ja pitkiä, mutta niitä kevennettiin monipuolisella musiikilla. Välillä sai käydä aurinkoisessa puistossa kahvilla elävän musiikin soidessa taustalla ja hyväntuulisten ihmisten nauttiessa tunnelmasta ja toistensa seurasta. Helppoa oli myös löytää tiensä erilaisiin rukoushetkiin ja jumalanpalveluksiin tai raamattutunneille. Jos ei jaksanut istua kuuntelemassa, voi vaihteeksi kierrellä valtavalla messualueella. 



Video messukeskuksen Sommergartenista Markku J. Jääskeläinen
Kävin kuuntelemassa mm. tilaisuutta, jonka otsikko oli ”Ecclesia semper reformanda” eli ”kirkkoa on aina uudistettava”. Puhujina olivat amerikkalainen luterilainen teologi Nadia Bolz-Weber ja sveitsiläinen reformoitu teologi Christina Aus der Au. Ennen puheita soitti räväkkä Stilbruch-bändi, jonka soittimina ovat sello, viulu ja rummut. 
Bolz-Weber aloitti puheenvuoronsa Lutherin ensimmäisellä teesillä: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” Hän jatkoi toteamalla, ettei Lutherin reformaatio niinkään ollut akateeminen eikä poliittinen, vaan ennen kaikkea pastoraalinen (sielunhoidollinen). Kirkkoa on edelleen jatkuvasti uudistettava, mutta se ei ensisijaisesti ole akateemista eikä poliittista toimintaa.
Molemmat puhujat puhuivat paljon vapaudesta. Kristityt ovat vapaita. Kaikki synnit on annettu anteeksi ja jokainen kelpaa Jumalalle. Bolz-Weber totesi, että siitä huolimatta kaikilla on ihanneminä, jota he tavoittelevat, koskaan sitä saavuttamatta. Uskovien täytyy yhä uudelleen kuulla anteeksiannon sanat, synninpäästö. He tarvitsevat mahdollisuutta puhua riittämättömyyden ja huonommuuden tunteestaan sekä siitä, mitä he katuvat ja mikä painaa heidän omaatuntoaan. Missään muualla kuin kirkossa ei julisteta syntejä anteeksi. Siksi se on kirkon tehtävä. Jopa niin, että missään muualla ei kuuluteta anteeksiantoa, koska se on kirkon tehtävä. Aus der Au viittasi kirkkopäivien raamatulliseen teemaan (mm. 1. Moos. 16:13, Ps. 139, Luuk. 19:5) ja muistutti Jumalan sanovan ihmisille: ”Minä näen sinut!”
Ihmisillä on tarve kuulla, että Jumala hyväksyy heidät ilman, että heidän tarvitsee olla lähelläkään täydellistä tai hyvittää mitään väärin tekemäänsä. Siitä puhumme koko ajan. Mutta silti on kysyttävä: voiko seurakunnassa kuitenkaan puhua rehellisesti huonommuuden kokemuksestaan?
Katumus, parannus, synti ja anteeksianto eivät kuulu vain menneisyyteen. Yhä edelleen kristityn vapaus seuraa katumuksesta, anteeksiannosta ja parannuksenteosta. Kirkkokin uudistuu siksi, että kristityillä on vapaus olla tekemättä vanhoja asioita ja ajattelematta vanhoja ajatuksia yhä uudelleen.
Bolz-Weber ja Aus der Au kysyivät: Mitä tekisimme, jos joku tulisi kertomaan, että kirkolla on vain viisi vuotta aikaa? Silloin tuskin niinkään huolehdittaisiin rakenteista ja rahoituksesta. Sen sijaan vietettäisiin aikaa toisten kanssa, iloittaisiin elämästä ja kerrottaisiin Jumalan rakkaudesta kaikille. Silloin kirkko ehkä olisi lopultakin vapaa. Sen ei tarvitsisi enää miellyttää ketään taloudellisen tuen tai aseman menettämisen pelossa, vaan se voisi iloiten palvella ja vaikka myydä kaiken antaakseen rahat köyhille. Kristus vapautti meidät vapauteen, mutta vielä emme elä täydessä vapaudessa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...