Siirry pääsisältöön

Rauhaa Pyhälle maalle

Berliinin kirkkopäivillä osallistuin seminaariin, jossa puhuivat 
  • Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa, Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja Munib Younan
  • Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston sosiologian professori, alunperin marokonjuutalainen Eva Illouz sekä
  • saksanjuutalainen toimittaja, kirjailija ja teatteriohjaaja, pitkään Jerusalemissa ja Tel Avivissa työskennellyt Richard Schneider.
Puhujilla oli erilaiset lähtökohdat, mutta sama viesti kuulijoilleen. Tuo viesti on erittäin tärkeä kaikille, joilla on mielipide israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktista, ja kaikille, jotka haluaisivat ottaa asiaan kantaa. Kolmen puhujan viesti oli: älkää asettuko kummallekaan puolelle. 

Piispa Younan kehotti olemaan rauhan, sovinnon ja oikeudenmukaisuuden puolella. Hän korosti, että päättymätön konflikti on tuhoisa molemmille osapuolille. Se vie sekä palestiinalaisilta että israelilaisilta vapauden ja alistaa heidät väkivallan ja sorron logiikalle. Younanin mukaan Jumala ei tahdo konfliktia, eikä ole sotija, joka olisi toisen kansan puolella toista vastaan. 

Professori Illouz vertasi israelilaisia ja palestiinalaisia kansoina toisiinsa ja esitti näiden välillä olevan monia yhtäläisyyksiä. Kummankin identiteetti perustuu traumaan: holokaustiin ja palestiinalaisten tappioon vuonna 1947. Traumat halvaannuttavat. Yhteistä kahdelle kansalle on myös maanpaossa elämisen kokemus ja menetetyn kotimaan ikävöiminen, johon identiteetti osaltaan pohjautuu. Nämä kaksi monella tavalla samankaltaista kansaa ei luota toisiinsa, molemmat kieltäytyvät rauhanaloitteista, ja molemmat pelkäävät tulevansa hävitetyiksi. Ekstremismi on molemmilla puolilla vahvistunut viime aikoina. 

Illouzin mielestä Israelin valtioon kohdistuvaa kritiikkiä tarvitaan, eikä sitä pidä sekoittaa antisemitismiin. Tämä on painavasti sanottu, sillä Illouz kertoi itse aikoinaan muuttaneensa Israeliin siitä syystä, että hän oli sionisti. Edelleen hän toivoo, että juutalaisen kansan hyvinvoinnista huolehditaan silloinkin, kun Israelin valtiota arvostellaan.

Toimittaja Schneider moitti niitä ulkopuolisia, jotka kuvittelevat tietävänsä, mistä israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktissa on kyse, vaikka eivät olisi koskaan edes käyneet maassa. Monet kuvittelevat tietävänsä, ketkä ovat hyviä ja ketkä pahoja. Toisten mielestä palestiinalaiset ovat pahoja ja israelilaiset hyviä, toisten mielestä päinvastoin. Schneiderin mielestä kumpikin käsitys on sekä oikea että väärä yhtä aikaa. Edelleen hän muistutti, että kahden kansan lisäksi lukemattomat valtiot ja organisaatiot sekaantuvat tilanteeseen. Mikään ei ole yksinkertaista. Schneider neuvoi: Lakatkaa uskomasta pikaratkaisuihin!

Itse tunnen kristittyjä, jotka ovat valinneet puolensa. Vastakkainasettelu Pyhällä maalla saa pahimmillaan aikaan vastakkainasettelua täällä kaukana. Siksi kolmen asiantuntijan viesti on tärkeä. He vetoavat oman kotimaansa rauhan puolesta ja pyytävät meitä olemaan valitsematta puolta. Kirkkojen tukea ja kristittyjen rukouksia tarvitaan rauhantyössä, mutta meillä ei  ole ratkaisua tilanteeseen. 

Puhujat suhtautuivat Pyhän maan tulevaisuuteen pessimistisesti. Pessimistisin oli Schneider. Illouz ja Younan kertoivat enemmistön kaikesta huolimatta haluavan rauhaa. Erityisesti nuoret toivovat sitä. Younanin lainaaman kyselytutkimuksen mukaan 65 % palestiinalaisista nuorista toivoo rauhaa Israelin kanssa ja kannattaa kahden valtion mallia.

Younan sanoi, ettei pane toivoaan sen enempää Jerusalemissa kuin Ramallahissakaan toimiviin hallituksiin, ei myöskään Washingtoniin, Pariisiin eikä Berliiniin. Hänen toivonsa tulee Jerusalemista, jossa Jeesus - rauhan, oikeudenmukaisuuden ja sovituksen tuoja - nousi kuolleista.
Kuva: Hannu Tiainen

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...