Siirry pääsisältöön

Sohvalla

”Rakkaus on sitä, että katsoo sohvalle ja näkee, että siellä se lojuu edelleen.” (Kultahääpäiväonnittelu Lapin Kansassa/Suomen Kuvalehden Jyvät ja akanat 8.9.17)

Näinä kaunistelun ja edustavien otosten aikoina rehellinen aforismi pitkästä avioliitosta on virkistävä poikkeus. Onnellinen pari on pari, joka on onnellinen juuri omasta elämästään ja kiitollinen toinen toisistaan. Onnellisia ovat ihmiset, jotka ovat ottaneet vastuun omasta tyytyväisyydestään.

Elokuun lopussa istuin puolisoni kanssa avioliittoviikonlopun päätöstilaisuudessa. Sali oli täynnä eri-ikäisiä pareja. Olimme kuunnelleet luentoja ja istuneet luottamuksellisissa ryhmissä puhumassa mm. suhdetarpeista ja anteeksiannosta omissa parisuhteissamme. Anteeksiantoteemaa laajennettiin muihinkin ihmissuhteisiin. 

Päätöstilaisuudessa huomasin miettiväni: Puolisoparkani on mennyt naimisiin täysin keskenkasvuisen idiootin kanssa. Mutta samaan ovat haksahtaneet kaikki nämä muutkin täällä istuvat ihmiset.
 
Kun oikeasti kuuntelee rakkaintaan, niin viisainta on vain myöntää oma keskeneräisyytensä.  Puolustelujen keksiminen on energian haaskaamista. Helpommalla pääsee ja kaikille on hyväksi, kun vain myöntää omat ärsyttävyytensä. Kaikissa parisuhteissa on asioita, jotka rasittavat ja hiertävät. Kaikista maailman keskenkasvuisista idiooteista parhaat kasvun edellytykset on niillä, jotka lakkaavat pitämästä kulisseja pystyssä ja tulevat näkyviin omana itsenään: ”Rakas, tällainen minä olen, mutta haluan oppia ja kasvaa.”

Omien puutteiden ja virheiden myöntäminen on kaikissa ihmissuhdeverkostoissa – kuten työssä – taito, joka säästää valtavasti energiaa. Jokaiselle, joka oppii sen, voisi antaa energiansäästöpalkinnon. Kun tarpeeksi moni oppii, voi sulkea muutaman voimalan. Ja silti on lämmin lojua siellä sohvalla, yksin tai vierekkäin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri. R
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohti kaikille avointa kirkkoa

Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston joulukuinen kokous muodostui jälleen, odotetusti, vuotuiseksi homoillaksi. Käsiteltävä asia oli kirkon kansainvälisen työn avustaminen. Se, mistä väiteltiin, olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja papiksi vihityt naiset. Keskustelu on käyty niin monta kertaa, että luultavasti kaikki ovat jo kyllästyneet. Marraskuussa Rekolassa järjestettiin sateenkaarimessu. Muutama tuttu seurakuntalainen tiedusteli asiallisesti, miksi sellainen piti järjestää. Yhtä asiallisesti he kuuntelivat, kun kerroin, että vähemmistöihin kuuluvat eivät koe turvalliseksi osallistua kaikille avoimiin messuihin. Sen enempää tietooni ei tullut, paitsi muutama palaute unisex-vessoista, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Tiedän, että tilaisuus herätti tunteita – ehkä hämmennystä, levottomuutta, pelkoa ja aggressiota – mutta palautetta tuli hyvin vähän. Rekolan seurakuntaneuvosto päätti vuonna 2017 , että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat käyttää seurakunnan
Lähetä kommentti
Lue lisää