Siirry pääsisältöön

Sohvalla

”Rakkaus on sitä, että katsoo sohvalle ja näkee, että siellä se lojuu edelleen.” (Kultahääpäiväonnittelu Lapin Kansassa/Suomen Kuvalehden Jyvät ja akanat 8.9.17)

Näinä kaunistelun ja edustavien otosten aikoina rehellinen aforismi pitkästä avioliitosta on virkistävä poikkeus. Onnellinen pari on pari, joka on onnellinen juuri omasta elämästään ja kiitollinen toinen toisistaan. Onnellisia ovat ihmiset, jotka ovat ottaneet vastuun omasta tyytyväisyydestään.

Elokuun lopussa istuin puolisoni kanssa avioliittoviikonlopun päätöstilaisuudessa. Sali oli täynnä eri-ikäisiä pareja. Olimme kuunnelleet luentoja ja istuneet luottamuksellisissa ryhmissä puhumassa mm. suhdetarpeista ja anteeksiannosta omissa parisuhteissamme. Anteeksiantoteemaa laajennettiin muihinkin ihmissuhteisiin. 

Päätöstilaisuudessa huomasin miettiväni: Puolisoparkani on mennyt naimisiin täysin keskenkasvuisen idiootin kanssa. Mutta samaan ovat haksahtaneet kaikki nämä muutkin täällä istuvat ihmiset.
 
Kun oikeasti kuuntelee rakkaintaan, niin viisainta on vain myöntää oma keskeneräisyytensä.  Puolustelujen keksiminen on energian haaskaamista. Helpommalla pääsee ja kaikille on hyväksi, kun vain myöntää omat ärsyttävyytensä. Kaikissa parisuhteissa on asioita, jotka rasittavat ja hiertävät. Kaikista maailman keskenkasvuisista idiooteista parhaat kasvun edellytykset on niillä, jotka lakkaavat pitämästä kulisseja pystyssä ja tulevat näkyviin omana itsenään: ”Rakas, tällainen minä olen, mutta haluan oppia ja kasvaa.”

Omien puutteiden ja virheiden myöntäminen on kaikissa ihmissuhdeverkostoissa – kuten työssä – taito, joka säästää valtavasti energiaa. Jokaiselle, joka oppii sen, voisi antaa energiansäästöpalkinnon. Kun tarpeeksi moni oppii, voi sulkea muutaman voimalan. Ja silti on lämmin lojua siellä sohvalla, yksin tai vierekkäin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää