perjantai 8. joulukuuta 2017

Joogaa kirkossa?



Seurakuntamme järjesti marraskuussa Hiljaisen laulun ja joogan retriitin. Sana ”jooga” säikäytti joitakin seurakuntalaisia, jotka tuntevat joogan alkuperän intialaisten henkisenä harjoituksena. Voidaan perustellusti sanoa, että jooga oli alun perin hindulaisten uskonnonharjoitusta.
Tiedän itsekin tämän hyvin. Olen opiskellut uskontotiedettä yliopistossa, käynyt hindujen pyhissä paikoissa ja nähnyt guruja Nepalissa, Intiassa ja Euroopassa. Olen kuullut tarinoita ja tavannutkin henkilöitä, jotka ovat voimakkaasti kokeneet joogan vievän poispäin Jumalasta ja aiheuttavan hyvin epämiellyttäviä, pelottavia kokemuksia. Tiedän, että monissa joogan eri muodoissa käytetään mantroja, joilla on uskonnollinen merkitys ja sisältö.
Toisaalta tunnen myös kristittyjä, jotka harrastavat joogaa. Monet liittävät joogaharjoitteluun rukouksen, kristillisen meditaation ja Jumalan kuuntelun. Erityisen paljon on ihmisiä, jotka harrastavat joogaa pelkästään siksi, että se lisää heidän fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiaan. Heille joogalla ei ole uskonnollista merkitystä. He eivät välttämättä koe olevansa uskonnollisia, tai sitten heidän uskonnonharjoituksensa on joogan harrastamisesta erillinen elämänalue.
Retriitissämme ei sekoitettu kahta uskontoa keskenään. Voisin järjestää kirkossa tilaisuuden, jossa hindu ja kristitty keskustelevat. Sellaista tilaisuutta en sallisi, jossa opetetaan jälleensyntymistä tai karman lakia oppina, jonka voi yhdistää kristilliseen uskoon. En hyväksyisi sellaisen joogan ohjaamista tiloissamme, johon sisältyy hindulaisia rituaaleja.
Tällaisesta joogasta ei kuitenkaan ollut kysymys järjestämässämme retriitissä. Olisimme tietysti voineet käyttää tiedotuksessa toista sanaa, vaikka joogaliikkeitä harjoiteltiinkin. Ehkä joku ajattelee, että joogaliikkeitä voi tehdä, kunhan nimittää niitä joksikin muuksi kuin joogaksi. Minä ajattelen, että niitä on rehellistä nimittää joogaksi. Kristityltä eivät mitkään liikkeet eivätkä mitkään asennot ole kiellettyjä. Mihin Luojan luoma keho taipuu, sen voi kristitty Luojansa katseen alla tehdä. Liikkeeseen tai asentoon voi yhdistää vaikkapa vanhan, yksinkertaisen Jeesuksen rukouksen: ”Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.”
Joidenkin kristittyjen pelko joogaa kohtaan saattaa pohjautua ajatukseen, että pahat henget pääsevät vaikuttamaan, kun harjoittaa joogaa. Taustalla on teologia, jossa vieraat uskonnot nähdään pahoina. Saatetaan ajatella, että jos uskoo johonkin muuhun kuin kristittyjen kolmiyhteiseen Jumalaan, niin uskoo paholaiseen, palvoo ja palvelee häntä.
Tällaiselle uskontoteologialle on vaihtoehtoja. On olemassa monenlaista uskontoteologiaa. Voidaan ajatella, että esimerkiksi hindujumalat ovat epäjumalia, joille uhraaminen on yhtä tyhjän kanssa, koska ne eivät ole todellisia. Tai voidaan ajatella, ja moni ajatteleekin, että kaikki uskonnot ovat hyviä ja pohjimmiltaan yhtä ja samaa.
Itse ajattelen, että on olemassa yksi Jumala, jota ihmiset kaikkien uskontojen kautta etsivät. Kukaan ei voi varmuudella tietää, mikä niistä on eniten totta tai oikea. Jokainen pitää omaa uskontoaan totena ja oikeimpana. Minusta kristinusko on uskonnoista paras monella tavalla. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että muut uskonnot ovat silkkaa pahuutta ja pimeää. Ihan jokaisen uskonnon piirissä ja nimissä tehdään hirvittäviä asioita, mutta olen myös kokenut kauniita hetkiä ja nähnyt hyvyyttä hindutemppeleissä, buddhalaisluostareissa, moskeijoissa ja synagogissa.
Sitä en voi tietää, onko toisia uskontoja harjoittavien mahdollista pelastua tunnustamatta Kristusta. Me kuitenkin seuraamme häntä, koska uskomme, että Jumala on antanut meille ilmoituksen hänestä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti