tiistai 24. heinäkuuta 2018

Mitä seuraa, kun Raamattu käännetään uudelleen?


Vantaalaisella parvekkeella esitettiin kysymyksiä, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia. Tämä kirjoitus on kolmas, joka liittyy alkukesällä käytyyn parvekekeskusteluun. Mitä seurauksia on siitä, että Raamattu on käännetty niin monta kertaa? Onko alkuperäinen sanoma matkan varrella muuttunut?

Läheltä liippaava kysymys esitettiin minulle tänään. Kysyjä tarkisti tuttavansa väitteen paikkansapitävyyttä. Väite perustui joko väärinkäsitykseen tai väärään tietoon. Sen pystyin suoralta kädeltä sanomaan. Tuttavan käsityksen mukaan Uusi testamentti suomennetaan harva se vuosi uudestaan, ja samalla oppia muutetaan. Käsitys ei pidä paikkaansa.

Raamatun kirjoista tehdään jatkuvasti uusia käännöksiä eri kielille, koska maailmassa on niin valtavasti kieliä. Kääntäminen ei kuitenkaan käy käden käänteessä: koko Raamatun suomentaminen kesti viimeksi parikymmentä vuotta. Silloin tehty suomenkielinen käännös, jota nyt käytetään yleisimmin, otettiin käyttöön vuonna 1992. Tuorein suomennos on Markuksen evankeliumi digilaitteille, DigiMarkus.

Raamatunkäännöksissä on eroja. Jotkut epäilevät sen johtuvan siitä, että kirkko sovittaa käännöksen oppiinsa. Jotkut uskontokunnat ovat toimineet niin, mutta evankelis-luterilaisen kirkon käyttämä käännös on syntynyt toisin. Se on ensinnäkin tehty ekumeenisena yhteistyönä niin, että samaa käännöstä käyttävät Suomessa muutkin kirkkokunnat. Toiseksi raamatunkäännöksemme pohjana on tieteellinen kielen-, kulttuurin-, uskonnon- ja historiantutkimus. Kaikki Raamatun kirjat on käännetty suoraan niistä kielistä, joilla ne on ensimmäiseksi kirjoitettu.

Eri käännösten väliset erot eivät johdu siitä, mitä sanamuotoja kirkon valtaapitävät milloinkin hyväksyvät. Erojen syyt liittyvät yleensä siihen, että ennen kirjapainotaitoa pyhiä kirjoituksia kopioitiin käsin, jolloin virheitä ei voitu kokonaan välttää, tai siihen, että sanoille ja virkkeille on kohdekielessä useita mahdollisia vastineita. Eli: joko on olemassa erilaisia käsikirjoituksia, joista valitaan käännöksen pohjaksi luotettavimpana pidetty, tai sanoilla on useita merkityksiä, joista valitaan todennäköisin.

Kolmas syy muutoksiin on se, että kieli muuttuu jatkuvasti. Jo nyt vuoden 1992 suomennos alkaa osin tuntua vanhahtavalta. Uusia käännöksiä tarvitaan, jotta kieli pysyisi ymmärrettävänä. Käännösten lisäksi ymmärtämiseen tarvitaan Raamatun syntyaikojen kulttuurien, yhteiskuntien, maantieteen ym. tuntemusta. Teologit opiskelevat näitä, jotta pystyvät opettamaan Raamattua.

Raamatun alkuperäiset sisällöt eivät siis ole kadonneet sitä mukaa, kun Raamatusta on tehty uusia käännöksiä. Sisältöjen ymmärtäminen edellyttää kuitenkin usein jonkin verran tietoa luettavan kohdan ulkopuolelta. On hyvä tietää asiayhteys ja jotakin siitä ympäristöstä, jossa kohta on syntynyt. Raamattua ei ole aina helppo ymmärtää. Sen eri kohdat ovat keskenään ristiriitaisia. Kaikesta huolimatta – Katekismuksen sanoin – ”Vanhassa ja Uudessa testamentissa kerrotaan Jumalan teoista ja hänen rakkaudestaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Samoin kuin Kristuksessa myös Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa.”  

Lyhyessä blogikirjoituksessa joudun tietysti yksinkertaistamaan, ja asiantuntijoilla olisi aiheesta paljon enemmän sanottavaa. Lopetan tähän, mutta raamatunkäännöstyöhön voi halutessaan perehtyä esim. Suomen Pipliaseuran sivuilla.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti