Siirry pääsisältöön

Hiippakunnan kirkkoherrojen seminaari 2019


Helsingin piispa kutsuu hiippakuntansa kirkkoherrat vuosittain seminaariin. Tänä vuonna seminaarin teemana oli muutostrendien vaikutus seurakuntien työhön. 

Työskentely alkoi TT Elina Hellqvistin alustuksella kontekstuaalisesta teologiasta. Piispan ajankohtaisen puheen jälkeen oli pyydetty neljältä kirkkoherralta lyhyet puheenvuorot. Mielestäni kiinnostavin oli Riikka Reinan esitys Kallion seurakunnan uudesta organisaatiomallista ja Avautumisklubeista esimerkkinä uudenlaisesta seurakuntatyöstä. Hänen kertomansa oli oikeasti uutta ajattelua. Janne Silvastin esittely Vantaalla tehdystä jäsenyys- ja brändityöstä oli varmaankin osalle yhtä lailla tuoretta. Itse olen siihen työhön saanut osallistua ja olen sen tuloksista ylpeä. Muuten seminaarissa keskustelu kiersi pitkälti tuttua kehää ilman erityisen uusia näkökulmia tai uutta tietoa. Merkittävintä oli jälleen kerran vapaa kokemusten ja ajatusten vaihto yhteisen ohjelman ulkopuolella. 

Hannu Ronimus kertoi omassa puheenvuorossaan kauppakeskus Triplaan avatun seurakuntatilan menestyksestä. Hannu Tiainen puolestaan avasi näkymää historiaan ja pienen maaseutuseurakunnan elämään. Töölön ja Pukkilan seurakuntien päällimmäiset haasteet ovat hyvin erilaisia, vaikka ollaan samaa hiippakuntaa. Rekolan seurakunnan alue taas on omanlaisensa niin Töölöön kuin Pukkilaankin verrattuna. 

Pietarissa kun oltiin, saimme toisena seminaaripäivänä kuunnella myös kahta venäläistä ortodoksiteologia. Toinen heistä edusti valtakirkkoa, toinen vähemmistökirkkoa. Apostolisen ortodoksikirkon papin puhe oli näistä koskettavampi ja mieleenpainuvampi. Hän puhui henkilökohtaisesti kertoen omaa elämäntarinaansa ja liittäen yhteen hengellisen ja yhteiskunnallisen puolen omassa työssään ja elämässään.  

Ohjelmaan sisältynyt käynti modernin taiteen museo Erartassa yllätti positiivisesti. Monet teokset olivat paitsi kantaaottavia, myös teologisesti kiinnostavia tai hengellisesti puhuttelevia. Ne myös saivat aikaan oivalluksia venäläisestä kulttuurista ja yhteiskunnasta, joita tunnen vain pinnallisesti. 

Seminaarin ohjelmaan kuuluu kapitulin ajankohtaisten asioiden läpikäynti. Erityisesti odotin tällä kertaa tietoa uudesta kirkkolaista, joka on tulossa voimaan. Sitä saatiinkin lakimiesasessori Ritva Saarion esittelyn myötä. 

Seminaarin merkitystä on kyseenalaistettu ja kyselty, mikä sen tarkoitus on ja miksi on matkustettava jonnekin. Kysymykset ovat oikeutettuja. Omasta mielestäni seminaari puolustaa paikkaansa. Joka vuosi sen ei tarvitse olla kolmipäiväinen eikä joka vuosi tarvitse mennä ulkomaille. Taloutta ajatellen ulkomaanmatka tosin saattaa olla jopa halvempi kuin kotimaassa pidetty seminaari.

Pidän merkittävänä, että kirkkoherrat kokoontuvat säännöllisesti. Isolle ja heterogeeniselle joukolle on vaikea keksiä mielekkäitä yhteisiä aiheita ja työskentelytapoja. Tapahtuman sosiaalinen merkitys sen sijaan on kiistaton. Kirkkoherran virka on yksinäinen virka. On asioita, joista voi puhua lähinnä muiden kirkkoherrojen kanssa. Tärkeää on myös esimerkiksi se, että piispa ja tuomiokapituli kiittävät eläkkeelle jääviä juhlassa, johon kollegat osallistuvat, eli juuri tämän vuotuisen seminaarin illallisella. 

Pyhän Andreaan kirkko Pietarissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....