Helsingin piispa kutsuu hiippakuntansa kirkkoherrat vuosittain seminaariin. Tänä vuonna seminaarin teemana oli muutostrendien vaikutus seurakuntien työhön.
Työskentely alkoi TT Elina Hellqvistin alustuksella kontekstuaalisesta teologiasta. Piispan ajankohtaisen puheen jälkeen oli pyydetty neljältä kirkkoherralta lyhyet puheenvuorot. Mielestäni kiinnostavin oli Riikka Reinan esitys Kallion seurakunnan uudesta organisaatiomallista ja Avautumisklubeista esimerkkinä uudenlaisesta seurakuntatyöstä. Hänen kertomansa oli oikeasti uutta ajattelua. Janne Silvastin esittely Vantaalla tehdystä jäsenyys- ja brändityöstä oli varmaankin osalle yhtä lailla tuoretta. Itse olen siihen työhön saanut osallistua ja olen sen tuloksista ylpeä. Muuten seminaarissa keskustelu kiersi pitkälti tuttua kehää ilman erityisen uusia näkökulmia tai uutta tietoa. Merkittävintä oli jälleen kerran vapaa kokemusten ja ajatusten vaihto yhteisen ohjelman ulkopuolella.
Hannu Ronimus kertoi omassa puheenvuorossaan kauppakeskus Triplaan avatun seurakuntatilan menestyksestä. Hannu Tiainen puolestaan avasi näkymää historiaan ja pienen maaseutuseurakunnan elämään. Töölön ja Pukkilan seurakuntien päällimmäiset haasteet ovat hyvin erilaisia, vaikka ollaan samaa hiippakuntaa. Rekolan seurakunnan alue taas on omanlaisensa niin Töölöön kuin Pukkilaankin verrattuna.
Pietarissa kun oltiin, saimme toisena seminaaripäivänä kuunnella myös kahta venäläistä ortodoksiteologia. Toinen heistä edusti valtakirkkoa, toinen vähemmistökirkkoa. Apostolisen ortodoksikirkon papin puhe oli näistä koskettavampi ja mieleenpainuvampi. Hän puhui henkilökohtaisesti kertoen omaa elämäntarinaansa ja liittäen yhteen hengellisen ja yhteiskunnallisen puolen omassa työssään ja elämässään.
Ohjelmaan sisältynyt käynti modernin taiteen museo Erartassa yllätti positiivisesti. Monet teokset olivat paitsi kantaaottavia, myös teologisesti kiinnostavia tai hengellisesti puhuttelevia. Ne myös saivat aikaan oivalluksia venäläisestä kulttuurista ja yhteiskunnasta, joita tunnen vain pinnallisesti.
Seminaarin ohjelmaan kuuluu kapitulin ajankohtaisten asioiden läpikäynti. Erityisesti odotin tällä kertaa tietoa uudesta kirkkolaista, joka on tulossa voimaan. Sitä saatiinkin lakimiesasessori Ritva Saarion esittelyn myötä.
Seminaarin merkitystä on kyseenalaistettu ja kyselty, mikä sen tarkoitus on ja miksi on matkustettava jonnekin. Kysymykset ovat oikeutettuja. Omasta mielestäni seminaari puolustaa paikkaansa. Joka vuosi sen ei tarvitse olla kolmipäiväinen eikä joka vuosi tarvitse mennä ulkomaille. Taloutta ajatellen ulkomaanmatka tosin saattaa olla jopa halvempi kuin kotimaassa pidetty seminaari.
Pidän merkittävänä, että kirkkoherrat kokoontuvat säännöllisesti. Isolle ja heterogeeniselle joukolle on vaikea keksiä mielekkäitä yhteisiä aiheita ja työskentelytapoja. Tapahtuman sosiaalinen merkitys sen sijaan on kiistaton. Kirkkoherran virka on yksinäinen virka. On asioita, joista voi puhua lähinnä muiden kirkkoherrojen kanssa. Tärkeää on myös esimerkiksi se, että piispa ja tuomiokapituli kiittävät eläkkeelle jääviä juhlassa, johon kollegat osallistuvat, eli juuri tämän vuotuisen seminaarin illallisella.
 |
| Pyhän Andreaan kirkko Pietarissa |
Kommentit
Lähetä kommentti