Siirry pääsisältöön

Äiti


Minulla on kolme lasta ja tänä jouluna neljäskin, argentiinalainen vaihto-oppilas.

Työni on epäsäännöllistä. On ilta-, viikonloppu- ja leirityötä. Lasten ollessa pieniä he saivat tästä johtuen olla enemmän kotona kuin päivähoidossa: isä ja äiti olivat töissä eri aikoina ja kumpikin vuorollaan kotona lasten kanssa. Lomat olemme aina viettäneet yhdessä.

Kun lapset olivat pieniä koululaisia ja koulupäivät lyhyitä, järjestin usein työpäiväni niin, että menin kotiin lounaalle lasten tullessa koulusta ja lähdin sitten takaisin töihin. Näin heidän ei tarvinnut olla pitkää aikaa yksin tai keskenään. Papin työajat voivat olla hankalia, mutta toisaalta niihin voi osittain itse vaikuttaa enemmän kuin monessa muussa ammatissa.

Juhlapyhinä olen aina töissä – mielelläni ja tästä työstä kiitollisena. Joulun ja pääsiäisen kirkkotilaisuudet ovat kauniita, ja niitä on hienoa olla tekemässä taitavien kanttorien kanssa. Itsekin saa joka tilaisuudesta hengenravintoa. Saa elää kirkkovuotta ja syventyä sen teemoihin.

Kanttoreilla ja suntioilla työpäivät ovat juhlapyhinä usein pitkiä, mutta papeille tilaisuuksia tulee vähemmän, koska ne jaetaan useamman kesken. Vapaitakin päiviä on ollut kaikkina jouluina ja pääsiäisinä. Perheen joulunvietto suunnitellaan niin, että äidin työtehtävät tulevat hoidetuksi, ja muuten vietetään aikaa yhdessä. Ne, jotka haluavat, lähtevät mukaan äidin pitämään hartauteen tai jumalanpalvelukseen. Kotonakin voidaan pitää pieni oma rukoushetki.

Kotona voidaan vaikka rukoilla lyhennetty jouluaaton rukous kirkkokäsikirjasta:
Hyvä Jumala,
Täytä meidät ilolla ja rauhalla.
Lahjoita meille ja koko maailmalle siunattu joulujuhla.
Tätä rukoilemme Jeesuksen nimessä. Aamen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri. R
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohti kaikille avointa kirkkoa

Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston joulukuinen kokous muodostui jälleen, odotetusti, vuotuiseksi homoillaksi. Käsiteltävä asia oli kirkon kansainvälisen työn avustaminen. Se, mistä väiteltiin, olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja papiksi vihityt naiset. Keskustelu on käyty niin monta kertaa, että luultavasti kaikki ovat jo kyllästyneet. Marraskuussa Rekolassa järjestettiin sateenkaarimessu. Muutama tuttu seurakuntalainen tiedusteli asiallisesti, miksi sellainen piti järjestää. Yhtä asiallisesti he kuuntelivat, kun kerroin, että vähemmistöihin kuuluvat eivät koe turvalliseksi osallistua kaikille avoimiin messuihin. Sen enempää tietooni ei tullut, paitsi muutama palaute unisex-vessoista, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Tiedän, että tilaisuus herätti tunteita – ehkä hämmennystä, levottomuutta, pelkoa ja aggressiota – mutta palautetta tuli hyvin vähän. Rekolan seurakuntaneuvosto päätti vuonna 2017 , että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat käyttää seurakunnan
Lähetä kommentti
Lue lisää