Siirry pääsisältöön

Likinäköinen




Ostin lukulasit. Lähinäköni on heikentynyt, mutta sillä tavalla olen likinäköinen, että näen paremmin tämän lähellä olevan seurakuntaelämän kuin sen kiistan, jonka takia jälleen paljon ihmisiä on eronnut kirkosta. Rekolan seurakunnasta erosi marraskuussa n. 70 henkeä. Osalla lienee perusteena joidenkin kirkon ääntä käyttävien suhtautuminen lakiehdotukseen tasa-arvoisesta avioliitosta.



Erilaiset suhtautumistavat samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin eivät kuitenkaan näy seurakunnan arjessa juurikaan. Seurakuntalaisille on toki tärkeää, kenen kanssa he elävät. Parisuhteeseen ja perheeseen liittyvien asioiden kanssa tullaan usein kirkolle, pienryhmään tai perheneuvojan puheille. Muita taakkoja, joihin saadaan seurakunnassa kevennystä, ovat esimerkiksi yksinäisyys, taloushuolet, sairaudet, kuolema ja uskoon liittyvät epäilyt. Keskitymme vastaamaan tällaisiin tarpeisiin. Toki keskustelemme tarvittaessa myös sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä tai vähemmistöihin suhtautumisesta, mutta näiden kanssa tullaan puheillemme harvoin.



Joku voi nyt huomauttaa, että seurakunnan työntekijöinä ja seurakuntalaisina vaikutamme itse siihen, että asioista vaietaan tai niitä piilotellaan. Huomautus on oikeutettu. Mutta vastaan, että vaikka puheeksi ottaminen olisi vaikeaa, niin silloin kun joku rohkenee, niin meillä on kyllä työntekijöitä, joilla on valmiuksia keskustella ja kohdata nämäkin asiat. Silloin, kun puhutaan jonkun ihmisen omista kokemuksista ja pohdinnoista, keskustelu on mielekästä. Sen sijaan sellainen keskustelu on turhauttavaa, jossa on epäselvää, kenestä ja mistä puhutaan, tai kenties puhutaan eri asioista.



Kohut ja kirkosta eroamisen aallot ovat seuranneet toisiaan viime vuosien aikana. Kaikkien kohujen aikana keskustelu on tuntunut seurakunnan arjen näkökulmasta hyvin etäiseltä. Ymmärrän hyvin, että keskustelu on periaatteellista. Silti aivan toiset kysymykset ja tilanteet ovat meillä seurakunnissa ajankohtaisia vuodesta toiseen. Koemme jatkuvasti myös paljon iloa. Iloitsemme lapsista ja nuorista sekä heidän kanssaan. Iloitsemme musiikista, taiteesta, luonnosta, ystävyydestä, ihmisenä ja kristittynä kasvamisesta, yhdessä tekemisestä ja luovuudesta. Iloitsemme Jumalasta. Tätä iloa ovat tervetulleita jakamaan erilaiset ihmiset mielipiteistä riippumatta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....