Siirry pääsisältöön

Likinäköinen




Ostin lukulasit. Lähinäköni on heikentynyt, mutta sillä tavalla olen likinäköinen, että näen paremmin tämän lähellä olevan seurakuntaelämän kuin sen kiistan, jonka takia jälleen paljon ihmisiä on eronnut kirkosta. Rekolan seurakunnasta erosi marraskuussa n. 70 henkeä. Osalla lienee perusteena joidenkin kirkon ääntä käyttävien suhtautuminen lakiehdotukseen tasa-arvoisesta avioliitosta.



Erilaiset suhtautumistavat samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin eivät kuitenkaan näy seurakunnan arjessa juurikaan. Seurakuntalaisille on toki tärkeää, kenen kanssa he elävät. Parisuhteeseen ja perheeseen liittyvien asioiden kanssa tullaan usein kirkolle, pienryhmään tai perheneuvojan puheille. Muita taakkoja, joihin saadaan seurakunnassa kevennystä, ovat esimerkiksi yksinäisyys, taloushuolet, sairaudet, kuolema ja uskoon liittyvät epäilyt. Keskitymme vastaamaan tällaisiin tarpeisiin. Toki keskustelemme tarvittaessa myös sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä tai vähemmistöihin suhtautumisesta, mutta näiden kanssa tullaan puheillemme harvoin.



Joku voi nyt huomauttaa, että seurakunnan työntekijöinä ja seurakuntalaisina vaikutamme itse siihen, että asioista vaietaan tai niitä piilotellaan. Huomautus on oikeutettu. Mutta vastaan, että vaikka puheeksi ottaminen olisi vaikeaa, niin silloin kun joku rohkenee, niin meillä on kyllä työntekijöitä, joilla on valmiuksia keskustella ja kohdata nämäkin asiat. Silloin, kun puhutaan jonkun ihmisen omista kokemuksista ja pohdinnoista, keskustelu on mielekästä. Sen sijaan sellainen keskustelu on turhauttavaa, jossa on epäselvää, kenestä ja mistä puhutaan, tai kenties puhutaan eri asioista.



Kohut ja kirkosta eroamisen aallot ovat seuranneet toisiaan viime vuosien aikana. Kaikkien kohujen aikana keskustelu on tuntunut seurakunnan arjen näkökulmasta hyvin etäiseltä. Ymmärrän hyvin, että keskustelu on periaatteellista. Silti aivan toiset kysymykset ja tilanteet ovat meillä seurakunnissa ajankohtaisia vuodesta toiseen. Koemme jatkuvasti myös paljon iloa. Iloitsemme lapsista ja nuorista sekä heidän kanssaan. Iloitsemme musiikista, taiteesta, luonnosta, ystävyydestä, ihmisenä ja kristittynä kasvamisesta, yhdessä tekemisestä ja luovuudesta. Iloitsemme Jumalasta. Tätä iloa ovat tervetulleita jakamaan erilaiset ihmiset mielipiteistä riippumatta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...
Lähetä kommentti
Lue lisää