Siirry pääsisältöön

Säilyttäjä


Pula-ajan eläneet eivät heitä pois mitään. Käytetyt hammasharjat pannaan kenkälaatikkoon, koska niitä voi käyttää putsaamiseen, ja 60-luvun reikäisellä ilmapatjalla täytetään puoli komeroa, koska sen voi vielä paikata.
Me pula-ajan kasvattien lapset olemme mekin kovia säilyttämään. Kierrätysaate on tullut pelastukseksi, ja käytettyä tavaraa voi onneksi myydä ja lahjoittaa eteenpäin monella tavalla. Kiusaus pitää tallessa siltä varalta, että joskus vielä tarvitsisi, vaanii kuitenkin jatkuvasti. Muistojen ja tunnearvon takia täytyy säilyttää mitä merkillisimpiä esineitä 90-luvun puhelinkorteista leiripaitoihin, joita ei ole koskaan käytetty. Kaapit ja varastot ovat viimeistä nurkkaa myöten täynnä.
Onkohan pulavuosien varjolla mitään tekemistä sen kanssa, että seurakunnan toimintamuotoja ja toimintatapoja halutaan säilyttää? Pidetäänkö jotain yllä pelkän menneisyyteen liittyvän tunnearvon takia? Asia, joka on tärkeä ja rakas minulle ja muutamalle muulle, ei välttämättä koskaan enää tule olemaan tärkeä kenellekään meidän lisäksemme. Auttaisiko, jos saisin kertoa tämän kerhon tarinan; pystyisinkö sitten luopumaan siitä? Hyväksymään, että kaikella on aikansa, ja että jos joku toiminta loppuu, se on silti ollut arvokasta niin kauan kuin se oli olemassa?
Tässähän minä viisastelen, aivan kuin luopuminen olisi helppoa. Vaikka en edes kotona pysty päättämään, mitä tavaroita vielä joskus tarvitsen ja mitä en. Yhtä neuvoton olen sen suhteen, mistä seurakunnassa voidaan ja pitää luopua. En tiedä, osaanko nimetä yhtään asiaa, jota ilman varmasti voidaan elää. Mutta kysymys täytyy kysyä. Ei aina voi vain aloittaa uusia juttuja, jollei lopeta vanhoja.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri. R
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kohti kaikille avointa kirkkoa

Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston joulukuinen kokous muodostui jälleen, odotetusti, vuotuiseksi homoillaksi. Käsiteltävä asia oli kirkon kansainvälisen työn avustaminen. Se, mistä väiteltiin, olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja papiksi vihityt naiset. Keskustelu on käyty niin monta kertaa, että luultavasti kaikki ovat jo kyllästyneet. Marraskuussa Rekolassa järjestettiin sateenkaarimessu. Muutama tuttu seurakuntalainen tiedusteli asiallisesti, miksi sellainen piti järjestää. Yhtä asiallisesti he kuuntelivat, kun kerroin, että vähemmistöihin kuuluvat eivät koe turvalliseksi osallistua kaikille avoimiin messuihin. Sen enempää tietooni ei tullut, paitsi muutama palaute unisex-vessoista, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Tiedän, että tilaisuus herätti tunteita – ehkä hämmennystä, levottomuutta, pelkoa ja aggressiota – mutta palautetta tuli hyvin vähän. Rekolan seurakuntaneuvosto päätti vuonna 2017 , että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat käyttää seurakunnan
Lähetä kommentti
Lue lisää