Siirry pääsisältöön

Yhteisvastuukerääjä


Hymyilevä lipaskerääjä marketin käytävällä ilahduttaa. Hän viitsii antaa aikaansa tärkeälle asialle hyötymättä siitä itse. Hän kantaa osansa yhteisestä vastuusta.
Jeesus sanoi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Yhteisvastuukerääjä on kuullut tämän. Hän on asettunut köyhän haitilaisen perheen lapsen asemaan. Haitilainen lapsi haluaa kouluun, mutta jotta kouluja olisi, jonkun täytyy rakentaa ne. Tähän tarvitaan apua ulkomailta, myös Suomesta. Katastrofaalisesta maanjäristyksestä on viisi vuotta. Haitilaiset tarvitsivat apua jo ennen sitä, ja tarvitsevat edelleen. Yhteisvastuukerääjä ryhtyy välittäväksi lähimmäiseksi, ottaa keräyslippaan ja menee markettiin.
Hän ei ajattele, että on turhaa seistä tunti muutaman kympin takia. Hän ajattelee, että kun hän seisoo kerääjänä tunnin tai kaksi, monet sellaiset osallistuvat keräykseen, joilta muuten jäisi osallistumatta. Hän ei ajattele, että on noloa tönöttää lippaan kanssa, vaan että on tärkeää muistuttaa ohikulkijoita keräyksestä kaukaisten lähimmäisten ja kotimaan keräyskohteen hyväksi (tänä vuonna vapaaehtoistoiminta mm. yksinäisten ja vähävaraisten parissa). Hän ei ajattele, että jollain toisella on paremmin aikaa lähteä kerääjäksi, vaan järjestää ajan omasta kalenteristaan.
Tämän takia arvostan yhteisvastuukerääjää. Hän on lukenut Raamatusta kultaisen säännön ja muutakin, ainakin sananlaskun ”mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi” ja Paavalin kehotuksen ”älkää olko velttoja, olkaa innokkaita”. Hän uskoo myös todeksi Jeesuksen sanat: ”Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” Siksi yhteisvastuukerääjä hymyilee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...