Siirry pääsisältöön

Perheriitoja

Pariskunta riiteli rautatieaseman alikulkutunnelissa äänekkäästi. Kukaan ei voinut olla kuulematta, miten he toisiaan solvasivat. ”Ja sussa ei sitten ole mitään vikaa?” huusi toinen. Toinen vastasi: ”No on.” Lyhyen hiljaisuuden jälkeen riita jatkui edelleen yhtä äänekkäänä.

Kun ihmisestä alkaa tuntua tarpeeksi pahalta ja hän turhautuu siihen, ettei koe tulevansa kuulluksi, hän alkaa huutaa. Vaikka sitten julkisella paikalla, kymmenien tai satojen vieraiden ihmisten kuullen.

Harvassa ovat ne, jotka eivät eläissään ole ääntään korottaneet. Kaikki tietävät, että malttinsa voi menettää, vaikka toisilla itsehillintä on parempi kuin toisilla. Tässä asiassa on kuitenkin mahdollista kasvaa. Itsehillintä voi tulla paremmaksi. Voi oppia olemaan menemättä mukaan toisen tunteisiin. Voi oppia tiedostamaan omia tunteitaan ja säätelemään omaa käyttäytymistään. Omat totutut käyttäytymismallit istuvat tiukassa, mutta jopa niitä on mahdollista muuttaa.

Kuuntelin tahtomattani ventovieraan pariskunnan riitaa. Mietin, olisivatko he voineet päästä sovintoon pysähtymällä niihin repliikkeihin, jotka alussa kerroin. Kenessä vika on, kun nyt tässä riidellään? Molemmissa. Molemmat ärsyttävät toisiaan, tai ovat loukanneet toisiaan. Molemmat huutavat, koska kumpikaan ei kuuntele. 

Jos huuto olisi lakannut siihen, että molemmat sanovat ”mussa on vikaa”, niin asiaa mietittyään osapuolet olisivat voineet päästä huutamisesta keskusteluun, jossa kumpikin olisi saanut sanoa sanottavansa niin, että toinen olisi kuunnellut. Ei olisi kannattanut jatkaa, ennen kuin molemmat olisivat siihen valmiita. Aikaa olisi ehkä tarvittu minuutteja, ehkä tunteja, ehkä päiviä. Huutamisen jatkaminen ei hyödyttänyt, sillä niin pitkään oli jo huudettu, eikä se johtanut mihinkään.

Ollaan kristillisen uskon ytimessä. ”Mussa on vikaa” on synnintunnustus. Yksinkertaisesta tunnustuksesta lähtee kasvamaan itsetuntemus, mutta se on myös anteeksiannon edellytys. Anteeksi voi antaa, jos toinen nöyrtyy sitä pyytämään. On pitkä tie antaa anteeksi jollekin, joka ei ymmärrä sitä pyytää.

Voi hyvät ihmiset siellä aseman alikulussa. Olette pariskunta, ja siitä päätellen te rakastatte toisianne, tai olette ainakin rakastaneet. Lopettakaa se huutaminen ja kuunnelkaa toisianne. Kertokaa toisillenne, miksi teillä on paha olla. Tunnustakaa vikanne.

Entä minä itse? Miten tänään kohtelin rakkaimpiani? Kuuntelinko, keskityinkö, puhuinko kauniisti? 
Oliko rakkauteni kärsivällistä, lempeää, sellaista joka ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa... Olinko paljonkaan parempi kuin nuo äänekkäät riitelijät, vaikka ääntä lähti vähemmän?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Hurjia muutoksia

Kirkon toimintaympäristön muutos on nopeaa ja voimakasta. Seitsemänä Rekolan-vuotenani on tapahtunut valtavasti. Paikallisseurakuntaa ovat koskeneet paitsi paikalliset, myös lukuisat maailmanlaajat ilmiöt ja tapahtumat. Yhden mainitakseni: näistä vuosista noin viidennes oli korona-aikaa. Vantaan väestö muuttuu moninaisemmaksi ja vanhenee. Koivukylän suuralueen asukkaita on nyt 3250 enemmän kuin Rekolaan tullessani, yhteensä yli 30 000. Niiden määrä, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä, on kasvanut n. 4500:sta n. 7600:aan. Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut 3600:sta 4500:aan ja ikääntyneiden osuuden väestöstä ennakoidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. Koivukylän suuralueella myös 19-34 -vuotiaiden määrä on kasvanut paljon. Leinelään ja Lipstikkaan on rakennettu suuria kerrostaloja, joihin on muuttanut enimmäkseen nuorta väkeä. Muuttoliike on niin vauhdikasta, että vuosittain seurakunnan jäsenistä yli 10 % vaihtuu kirkon jäsenten muuttaessa alueelle...