Vierailin
luterilaisessa seurakunnassa Yhdysvalloissa ja minulle esiteltiin seurakunnan toimintaa lyhyesti.
Kerron tässä ja seuraavassa kirjoituksessani muutaman täysin
sattumanvaraisen asian, jotka vielä kaksi kuukautta vierailun
jälkeen ovat mielessäni.
Ensin
pari havaintoa siitä, mitä samaa kahdella seurakunnalla on.
Hieman
yllätyin tutustuessani kirkon tiloihin. Niitä oli paljon:
toimistoja, seurakuntasali ja keittiö, mutta myös erilliset huoneet
mm. askartelua, elokuvien katselua, rentoutumista, musisointia,
lasten näytelmäesityksiä ja raamatunkertomusten lapsille lukemista
varten. Raamatunkertomuksia käsitellään lasten kanssa eri
menetelmin, vaikkapa askarrellen tai näytellen. Eri menetelmien
käyttöä varten on eri tiloja. Nuorille on omat huoneensa. Pappi
kertoi jotain, mikä kuulosti hyvin tutulta: muutama vuosikymmen
sitten ajateltiin, että jos rakennetaan tiloja, niin ihmiset
tulevat. ”Mutta he eivät tule”, hän jatkoi. Seurakunnalla on
kyllä toimintaa ja jäseniä, mutta tilat ovat ylimitoitetut ja
kalliita ylläpitää.
Omassa
seurakunnassani on tällä hetkellä pikemminkin pulaa tilasta, mutta
silti tunnistan tuon saman ajattelutavan takavuosilta: rakennetaan
tiloja, niin ihmiset tulevat. Nyt seurakuntatalojen ja leirikeskusten
suuret ylläpito- ja korjauskustannukset aiheuttavat ongelmia.
First
Lutheran Church jakaa ruokaa köyhille, niin kuin mekin. Meillä on
Vantaalla ”Yhteinen pöytä”, jonka
kautta kauppojen hävikkiruokaa jaetaan vähävaraisille.
Parkersburgissa eri tunnustuskuntien seurakunnat ovat jakaneet
kaupungin alueisiin, joista kustakin joku seurakunta vastaa. First
Lutheran Church jakaa ruokaa kolmesti viikossa varastostaan ja omasta
puutarhastaan. Pakastimessa ja jääkaapissa näytti olevan erityisen
paljon peuranlihatuotteita. Peuroja on liikaa ja metsästäjät
lahjoittavat niiden lihaa hyväntekeväisyyteen mm. seurakuntien
kautta.
Vihanneksia
seurakunta lahjoittaa omasta puutarhastaan. Se on perustettu muutama
vuosi sitten aivan kirkon viereen tyhjäksi jääneelle tontille,
keskelle kaupunkia. Seurakunnan vapaaehtoiset hoitavat puutarhaa ja
alueen vähävaraiset saavat terveellistä lähiruokaa syödäkseen.
Minusta tuntuu, että puutarhan pitämisestä on iloa paitsi sadon
vastaanottajille, myös niille, jotka puutarhaa saavat hoitaa. Jospa
Pyhän Andreaan kirkon pihalle saataisiin ensi kesäksi vaikka
istutuslaatikko ja siihen helppohoitoisten hyötykasvien taimia?
Kommentit
Lähetä kommentti