perjantai 26. elokuuta 2016

Kirkon tiloja ja ruokajakelua

Vierailin luterilaisessa seurakunnassa Yhdysvalloissa ja minulle esiteltiin seurakunnan toimintaa lyhyesti. Kerron tässä ja seuraavassa kirjoituksessani muutaman täysin sattumanvaraisen asian, jotka vielä kaksi kuukautta vierailun jälkeen ovat mielessäni.
Ensin pari havaintoa siitä, mitä samaa kahdella seurakunnalla on.


Hieman yllätyin tutustuessani kirkon tiloihin. Niitä oli paljon: toimistoja, seurakuntasali ja keittiö, mutta myös erilliset huoneet mm. askartelua, elokuvien katselua, rentoutumista, musisointia, lasten näytelmäesityksiä ja raamatunkertomusten lapsille lukemista varten. Raamatunkertomuksia käsitellään lasten kanssa eri menetelmin, vaikkapa askarrellen tai näytellen. Eri menetelmien käyttöä varten on eri tiloja. Nuorille on omat huoneensa. Pappi kertoi jotain, mikä kuulosti hyvin tutulta: muutama vuosikymmen sitten ajateltiin, että jos rakennetaan tiloja, niin ihmiset tulevat. ”Mutta he eivät tule”, hän jatkoi. Seurakunnalla on kyllä toimintaa ja jäseniä, mutta tilat ovat ylimitoitetut ja kalliita ylläpitää.
Omassa seurakunnassani on tällä hetkellä pikemminkin pulaa tilasta, mutta silti tunnistan tuon saman ajattelutavan takavuosilta: rakennetaan tiloja, niin ihmiset tulevat. Nyt seurakuntatalojen ja leirikeskusten suuret ylläpito- ja korjauskustannukset aiheuttavat ongelmia.




First Lutheran Church jakaa ruokaa köyhille, niin kuin mekin. Meillä on Vantaalla ”Yhteinen pöytä”, jonka kautta kauppojen hävikkiruokaa jaetaan vähävaraisille. Parkersburgissa eri tunnustuskuntien seurakunnat ovat jakaneet kaupungin alueisiin, joista kustakin joku seurakunta vastaa. First Lutheran Church jakaa ruokaa kolmesti viikossa varastostaan ja omasta puutarhastaan. Pakastimessa ja jääkaapissa näytti olevan erityisen paljon peuranlihatuotteita. Peuroja on liikaa ja metsästäjät lahjoittavat niiden lihaa hyväntekeväisyyteen mm. seurakuntien kautta.
Vihanneksia seurakunta lahjoittaa omasta puutarhastaan. Se on perustettu muutama vuosi sitten aivan kirkon viereen tyhjäksi jääneelle tontille, keskelle kaupunkia. Seurakunnan vapaaehtoiset hoitavat puutarhaa ja alueen vähävaraiset saavat terveellistä lähiruokaa syödäkseen. Minusta tuntuu, että puutarhan pitämisestä on iloa paitsi sadon vastaanottajille, myös niille, jotka puutarhaa saavat hoitaa. Jospa Pyhän Andreaan kirkon pihalle saataisiin ensi kesäksi vaikka istutuslaatikko ja siihen helppohoitoisten hyötykasvien taimia?


 




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti