Siirry pääsisältöön

Kirkon tiloja ja ruokajakelua

Vierailin luterilaisessa seurakunnassa Yhdysvalloissa ja minulle esiteltiin seurakunnan toimintaa lyhyesti. Kerron tässä ja seuraavassa kirjoituksessani muutaman täysin sattumanvaraisen asian, jotka vielä kaksi kuukautta vierailun jälkeen ovat mielessäni.
Ensin pari havaintoa siitä, mitä samaa kahdella seurakunnalla on.


Hieman yllätyin tutustuessani kirkon tiloihin. Niitä oli paljon: toimistoja, seurakuntasali ja keittiö, mutta myös erilliset huoneet mm. askartelua, elokuvien katselua, rentoutumista, musisointia, lasten näytelmäesityksiä ja raamatunkertomusten lapsille lukemista varten. Raamatunkertomuksia käsitellään lasten kanssa eri menetelmin, vaikkapa askarrellen tai näytellen. Eri menetelmien käyttöä varten on eri tiloja. Nuorille on omat huoneensa. Pappi kertoi jotain, mikä kuulosti hyvin tutulta: muutama vuosikymmen sitten ajateltiin, että jos rakennetaan tiloja, niin ihmiset tulevat. ”Mutta he eivät tule”, hän jatkoi. Seurakunnalla on kyllä toimintaa ja jäseniä, mutta tilat ovat ylimitoitetut ja kalliita ylläpitää.
Omassa seurakunnassani on tällä hetkellä pikemminkin pulaa tilasta, mutta silti tunnistan tuon saman ajattelutavan takavuosilta: rakennetaan tiloja, niin ihmiset tulevat. Nyt seurakuntatalojen ja leirikeskusten suuret ylläpito- ja korjauskustannukset aiheuttavat ongelmia.




First Lutheran Church jakaa ruokaa köyhille, niin kuin mekin. Meillä on Vantaalla ”Yhteinen pöytä”, jonka kautta kauppojen hävikkiruokaa jaetaan vähävaraisille. Parkersburgissa eri tunnustuskuntien seurakunnat ovat jakaneet kaupungin alueisiin, joista kustakin joku seurakunta vastaa. First Lutheran Church jakaa ruokaa kolmesti viikossa varastostaan ja omasta puutarhastaan. Pakastimessa ja jääkaapissa näytti olevan erityisen paljon peuranlihatuotteita. Peuroja on liikaa ja metsästäjät lahjoittavat niiden lihaa hyväntekeväisyyteen mm. seurakuntien kautta.
Vihanneksia seurakunta lahjoittaa omasta puutarhastaan. Se on perustettu muutama vuosi sitten aivan kirkon viereen tyhjäksi jääneelle tontille, keskelle kaupunkia. Seurakunnan vapaaehtoiset hoitavat puutarhaa ja alueen vähävaraiset saavat terveellistä lähiruokaa syödäkseen. Minusta tuntuu, että puutarhan pitämisestä on iloa paitsi sadon vastaanottajille, myös niille, jotka puutarhaa saavat hoitaa. Jospa Pyhän Andreaan kirkon pihalle saataisiin ensi kesäksi vaikka istutuslaatikko ja siihen helppohoitoisten hyötykasvien taimia?


 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri. R

Kohti kaikille avointa kirkkoa

Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston joulukuinen kokous muodostui jälleen, odotetusti, vuotuiseksi homoillaksi. Käsiteltävä asia oli kirkon kansainvälisen työn avustaminen. Se, mistä väiteltiin, olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja papiksi vihityt naiset. Keskustelu on käyty niin monta kertaa, että luultavasti kaikki ovat jo kyllästyneet. Marraskuussa Rekolassa järjestettiin sateenkaarimessu. Muutama tuttu seurakuntalainen tiedusteli asiallisesti, miksi sellainen piti järjestää. Yhtä asiallisesti he kuuntelivat, kun kerroin, että vähemmistöihin kuuluvat eivät koe turvalliseksi osallistua kaikille avoimiin messuihin. Sen enempää tietooni ei tullut, paitsi muutama palaute unisex-vessoista, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Tiedän, että tilaisuus herätti tunteita – ehkä hämmennystä, levottomuutta, pelkoa ja aggressiota – mutta palautetta tuli hyvin vähän. Rekolan seurakuntaneuvosto päätti vuonna 2017 , että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat käyttää seurakunnan