Hyvinvointialan
yrityksen seinällä oli iso buddhan kuva. Se oli kaunis, ja tuttu. Buddhan kuvia
laitetaan esille, kun halutaan viestiä harmoniaa ja mielenrauhaa.
Vuorikiipeilijän
kuolemasta kertovassa lehtijutussa taas selostettiin buddhalaismunkkien
suorittamia pyhiä toimituksia ja itämaisen viisauden omaksumisesta
elämänkatsomukseksi. Kuvat ja muut viittaukset buddhalaisuuteen saavat minussa
häivähtämään lämpimiä muistoja tiibetiläisluostareista, joissa vierailin kauan
sitten, ja miellyttävistä buddhalaisista, joiden kanssa olen keskustellut.
Tunnereaktio on positiivinen.
Aikoinaan
olen pohtinut paljon myös buddhalaisuuden vieraita puolia, sitä kaikkea mitä en
ymmärrä ja sitä mitä en pidä oikeana. Tunnen jonkin verran länsimaalaisille
mukailtuja buddhalaisuuden muotoja, joista tällaisia puolia on jätetty pois.
Tiedän, että monissa Aasian maissa buddhalaisuus on sekoittunut
kansanuskonnollisuuteen ja paikalliseen kulttuuriin, ja että buddhalaisuus on
erilaista eri maissa.
Siksi
en yllättynyt, kun luin Open Doors -järjestön lehteä, jossa kerrottiin
kristittyjen vainoista buddhalaisissa maissa. Vaikka buddhalaisuus näyttäytyy
meille rauhan, lempeyden ja viisauden uskontona (ja usein "filosofiana, ei
uskontona"), on myös buddhalaisia, jotka suhtautuvat vihamielisesti ja
aggressiivisesti kristittyihin. Enkä usko, että kristityt ovat ainoita, joihin
heidän vihansa kohdistuu.Ihminen hahmottaa asioita luokittelemalla ja lokeroimalla niitä. Asioilla täytyy olla nimi ja paikka muiden asioiden joukossa. Helpointa on oikoa mutkat ja typistää ulottuvuudet. Yksinkertainen ja mustavalkoinen ajattelu vaatii vähiten. Siksi on houkuttelevaa ajatella: islamin asialla olevat tappavat, joten muslimit ovat pahoja - ja nyt näköjään myös buddhalaiset.
Mutta totuus ei ole näin helppo ja yksinkertainen. Ei ole ihmisryhmiä, ei uskontokuntia, joissa kaikki olisivat hyviä tai kaikki pahoja. Ei ole ihmistä, joka aina tekisi vain oikein tai aina vain väärin. Kaikki ihmiset tekevät molempia.
Toiset
väittävät, että eri uskonnoissa ei ole mitään yhteistä; toiset taas, että ne
ovat kaikki yhtä ja samaa. Minun käsitykseni mukaan kummatkaan eivät ole
oikeassa. Uskonnoissa on sekä yhteistä että eroja. Yhteistä saattaa olla melko
paljon tavoissa, rituaaleissa ja etiikassa, mutta myös siinä luottamuksessa ja
turvassa, jota kullekin oma uskonto antaa. Toisaalta toisten uskontojen
rituaalit saattavat tuntua vierailta ja omituisilta ja niiden oppi
kummalliselta. Eri uskonnoista voi löytää sekä yhtäläisyyksiä että
eroavaisuuksia.
Rekolan
Pyhän Andreaan kirkossa 26.8.2017 pidettävässä tilaisuudessa kuullaan
musiikkiteos ja sen osien välissä yhden buddhalaisen ja kahden kristityn
puheenvuoroja. Tilaisuuden lähtökohtana on, että eri vakaumuksinemme elämme
samassa maailmassa. Elämme saman luonnon keskellä ja siitä riippuvaisina,
samojen säiden armoilla ja samat kaipaukset sydämessämme. Kuulemme saman
musiikin.
Kristittynä
uskon, että Luoja on antanut ihmiselle ison vastuun luomakunnasta, toisista
ihmisistä ja yhteiskunnista. Sitä vastuuta voi kantaa myös yhdessä niiden
kanssa, jotka eivät usko Luojaan eivätkä Kristukseen. Yhteinen ihmisyys
velvoittaa kunnioittamaan toisten vakaumusta ja olemaan hyväksymättä
vihamielisyyttä, joka kohdistuu toisin uskoviin. Kristittyjen – kuten kaikkien
ihmisryhmien – syrjiminen ja vainoaminen on väärin. Vainotut tarvitsevat tukeamme
ja vainoajat mielenmuutoksen. Meitä kaikkia tarvitaan sovinnon ja rauhan rakentamiseen.
Hyvä teksti. Kiitos!
VastaaPoista