Buddhalainen kirkossa?

Hyvinvointialan yrityksen seinällä oli iso buddhan kuva. Se oli kaunis, ja tuttu. Buddhan kuvia laitetaan esille, kun halutaan viestiä harmoniaa ja mielenrauhaa.

Vuorikiipeilijän kuolemasta kertovassa lehtijutussa taas selostettiin buddhalaismunkkien suorittamia pyhiä toimituksia ja itämaisen viisauden omaksumisesta elämänkatsomukseksi. Kuvat ja muut viittaukset buddhalaisuuteen saavat minussa häivähtämään lämpimiä muistoja tiibetiläisluostareista, joissa vierailin kauan sitten, ja miellyttävistä buddhalaisista, joiden kanssa olen keskustellut. Tunnereaktio on positiivinen.

Aikoinaan olen pohtinut paljon myös buddhalaisuuden vieraita puolia, sitä kaikkea mitä en ymmärrä ja sitä mitä en pidä oikeana. Tunnen jonkin verran länsimaalaisille mukailtuja buddhalaisuuden muotoja, joista tällaisia puolia on jätetty pois. Tiedän, että monissa Aasian maissa buddhalaisuus on sekoittunut kansanuskonnollisuuteen ja paikalliseen kulttuuriin, ja että buddhalaisuus on erilaista eri maissa.

Siksi en yllättynyt, kun luin Open Doors -järjestön lehteä, jossa kerrottiin kristittyjen vainoista buddhalaisissa maissa. Vaikka buddhalaisuus näyttäytyy meille rauhan, lempeyden ja viisauden uskontona (ja usein "filosofiana, ei uskontona"), on myös buddhalaisia, jotka suhtautuvat vihamielisesti ja aggressiivisesti kristittyihin. Enkä usko, että kristityt ovat ainoita, joihin heidän vihansa kohdistuu.

Ihminen hahmottaa asioita luokittelemalla ja lokeroimalla niitä. Asioilla täytyy olla nimi ja paikka muiden asioiden joukossa. Helpointa on oikoa mutkat ja typistää ulottuvuudet. Yksinkertainen ja mustavalkoinen ajattelu vaatii vähiten. Siksi on houkuttelevaa ajatella: islamin asialla olevat tappavat, joten muslimit ovat pahoja - ja nyt näköjään myös buddhalaiset.

Mutta totuus ei ole näin helppo ja yksinkertainen. Ei ole ihmisryhmiä, ei uskontokuntia, joissa kaikki olisivat hyviä tai kaikki pahoja. Ei ole ihmistä, joka aina tekisi vain oikein tai aina vain väärin. Kaikki ihmiset tekevät molempia.

Toiset väittävät, että eri uskonnoissa ei ole mitään yhteistä; toiset taas, että ne ovat kaikki yhtä ja samaa. Minun käsitykseni mukaan kummatkaan eivät ole oikeassa. Uskonnoissa on sekä yhteistä että eroja. Yhteistä saattaa olla melko paljon tavoissa, rituaaleissa ja etiikassa, mutta myös siinä luottamuksessa ja turvassa, jota kullekin oma uskonto antaa. Toisaalta toisten uskontojen rituaalit saattavat tuntua vierailta ja omituisilta ja niiden oppi kummalliselta. Eri uskonnoista voi löytää sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa 26.8.2017 pidettävässä tilaisuudessa kuullaan musiikkiteos ja sen osien välissä yhden buddhalaisen ja kahden kristityn puheenvuoroja. Tilaisuuden lähtökohtana on, että eri vakaumuksinemme elämme samassa maailmassa. Elämme saman luonnon keskellä ja siitä riippuvaisina, samojen säiden armoilla ja samat kaipaukset sydämessämme. Kuulemme saman musiikin.

Kristittynä uskon, että Luoja on antanut ihmiselle ison vastuun luomakunnasta, toisista ihmisistä ja yhteiskunnista. Sitä vastuuta voi kantaa myös yhdessä niiden kanssa, jotka eivät usko Luojaan eivätkä Kristukseen. Yhteinen ihmisyys velvoittaa kunnioittamaan toisten vakaumusta ja olemaan hyväksymättä vihamielisyyttä, joka kohdistuu toisin uskoviin. Kristittyjen – kuten kaikkien ihmisryhmien – syrjiminen ja vainoaminen on väärin. Vainotut tarvitsevat tukeamme ja vainoajat mielenmuutoksen. Meitä kaikkia tarvitaan sovinnon ja rauhan rakentamiseen.