Siirry pääsisältöön

Ei koskenut minua, kunnes tuli hiljaisuus

Syksyn 2017 #metoo -kampanja ei saanut minua liikkeelle. En reagoinut, kun joulukuussa luin #totuusvapauttaa -kampanjasta. Seksuaalinen häirintä ja väkivalta eivät olleet minulle henkilökohtaisia eivätkä ajankohtaisia asioita. Pysähdyin lukemaan kampanjoita koskevia uutisia ja pidin vakavina monia hyväksikäyttötapauksia ja asiattomuuksia, joista kerrottiin. En kuitenkaan ottanut kirkollisesta #totuusvapauttaa -kampanjasta enempää selvää enkä allekirjoittanut sen vetoomusta. Tuli muita uutisia ja muuta ajateltavaa.

Viime viikolla allekirjoitin #totuusvapauttaa -vetoomuksen. Siinä ehdotetaan, että  koulutettaisiin luottohenkilöitä, joihin kirkon piirissä seksuaalista häirintää kokeneet voisivat ottaa yhteyttä. Tätä konkreettista ehdotusta en voi olla kannattamatta. Monet häirinnän ja hyväksikäytön uhrit jäävät yksin kokemuksensa ja häpeänsä kanssa. Heitä syytetään tai heitä ei kuunnella. Tapahtuneesta vain vaietaan.

Pääkaupunkiseudulta on äskettäin tullut julkisuuteen kaksi tapausta, joissa papin väitetään häirinneen tai hyväksikäyttäneen seksuaalisesti. Ymmärrän, että jos tällaisessa tapauksessa tuntee syytetyn, on vaikea ottaa yleisestikään kantaa häirintään. Ehkä monesta tuntuu, että ottaa silloin kantaa yksittäiseen tapaukseen. Tapausten tulo julkisuuteen on johtanut kampanjoihin, mutta silti ottamalla kantaa häirintää vastaan ei mielestäni ota kantaa kenenkään syyllisyyteen tai syyttömyyteen. 

Historiasta tunnetaan lukuisia ihailtuja seurakunnan johtajia, jotka salaa ovat olleet hyväksikäyttäjiä. Heidän joukossaan on myös naisia. En koskaan ylläty, kun jonkun papin paljastetaan häirinneen tai hyväksikäyttäneen. 

Hiljaisuudesta sen sijaan yllätyin. Havahduttuani siihen, että minuakin tarvittaisiin #totuusvapauttaa -kampanjassa, aloin kysyä kirkkoherrakollegoiltani, ovatko he huomanneet kampanjan ja haluaisivatko he allekirjoittaa. Ajattelin, etteivät kaikki allekirjoittaisi. Joillakin olisi varmasti sellainen suhde häirinnästä syytettyihin pappeihin, että he eivät haluaisi sanoa julkisesti mitään. (Enkä minä edes tiennyt, mitä perää uusimmissa väitetyissä tapauksissa on. En tiennyt niistä muuta kuin mitä olin lukenut.) Siksi oletin, että saan vastaukseksi kohteliaita kieltäytymisiä allekirjoittamasta.

Aloitettuani kysymisen jotkut kollegat kiittivät ja lupasivat allekirjoittaa, joku kertoi huomanneensa kampanjan, joku ei vastannut viestiin.

2.2.2018 kirjoitin kirkkoherrojen Facebook-ryhmään seuraavan päivityksen:
"Oletteko jo päättäneet allekirjoittaa tai olla allekirjoittamatta vetoomusta #totuusvapauttaa ? Minä allekirjoitin.
Allekirjoittaminen tapahtuu Fb-ryhmässä #totuusvapauttaa #sanningenbefriar #duohtavuohtadahkáfriidjan"


Kaksi päivää myöhemmin päivityksen oli nähnyt 106 henkilöä. Heistä kaksi oli kommentoinut. Silloin kommentoin itse ja kysyin, onko tämä nyt sitä paljon puhuttua hiljaisuutta asian ympärillä. Tämän jälkeen tuli kaksi kommenttia. Päivitykseni on nyt nähnyt 141 henkilöä.


Miksi melkein kaikki ovat hiljaa?

  • Siksikö, että he mieltävät allekirjoittamisen niin, että samalla tuomitaan julkisesti ne papit, joiden toimia tällä hetkellä selvitetään?
  • Siksikö, että he vierastavat kampanjan aloittaneita henkilöitä eivätkä halua näiden kanssa samaan porukkaan?
  • Siksikö, että he uskovat tapausten ilman kampanjaakin tulevan selvitetyiksi ja sovituiksi siellä, missä ne tapahtuvat?
  • Siksikö, että heistä oli turhaa vastata kysymykseen tuossa ryhmässä?
  • Vai jostain muusta syystä?
#totuusvapauttaa -vetoomus 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri. R

Kohti kaikille avointa kirkkoa

Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston joulukuinen kokous muodostui jälleen, odotetusti, vuotuiseksi homoillaksi. Käsiteltävä asia oli kirkon kansainvälisen työn avustaminen. Se, mistä väiteltiin, olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja papiksi vihityt naiset. Keskustelu on käyty niin monta kertaa, että luultavasti kaikki ovat jo kyllästyneet. Marraskuussa Rekolassa järjestettiin sateenkaarimessu. Muutama tuttu seurakuntalainen tiedusteli asiallisesti, miksi sellainen piti järjestää. Yhtä asiallisesti he kuuntelivat, kun kerroin, että vähemmistöihin kuuluvat eivät koe turvalliseksi osallistua kaikille avoimiin messuihin. Sen enempää tietooni ei tullut, paitsi muutama palaute unisex-vessoista, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Tiedän, että tilaisuus herätti tunteita – ehkä hämmennystä, levottomuutta, pelkoa ja aggressiota – mutta palautetta tuli hyvin vähän. Rekolan seurakuntaneuvosto päätti vuonna 2017 , että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat käyttää seurakunnan