Meillä seurakuntien työntekijöillä on tavanomaisempien
työsuhde-etujen lisäksi joitakin poikkeuksellisia etuja. Minulle tuottaa paljon
iloa, että työtovereinani on taitavia, korkeakoulutettuja muusikoita, joiden
soitosta ja laulusta saan viikoittain nauttia. Mielikuva kirkkomusiikista
saattaa olla, että se on pelkkää urkujensoittoa, mutta meillä soitetaan usein
myös pianoa, kitaraa, ukulelea, kanteleita ja rytmisoittimia. Jousi- ja
puhallinsoittajia vierailee tilaisuuksissa silloin tällöin. Kuorot ja
lauluryhmät ilahduttavat meitä taidoillaan, joskus orkesterit ja bänditkin.
En moiti urkumusiikkia. Jumalanpalveluksissa se on
upeaa. Kanttorit loihtivat urkujen soinnilla tunnelman kuin tunnelman, ja urkujen
säestyksellä seurakunta yhdessä laulaa suurimman osan virsistä.
Niin, yhdessä laulaminen! Missä muissa työpaikoissa
kuin kirkossa ja kouluissa lauletaan yhdessä? Laulamisella on tutkittuja
terveysvaikutuksia, yhdessä laulamisella sosiaalisesti myönteisiä vaikutuksia.
Erikseen voi vielä mainita syvällä kehossa ja sielussa värisevät hetket,
jolloin kirkon täysi kanttoreita ja/tai pappeja veisaa täysin rinnoin kattoholvit
kaikuen. Se on sekä fyysinen että hengellinen kokemus, ja vaikuttava sellainen.
Yhteislauluun osallistuakseen ei kuitenkaan tarvitse
olla koulutettu laulaja eikä edes ”osata laulaa”. Kaikkia, jotka ovat niin
luulleet, rohkaisen seuraavan tilaisuuden tullen avaamaan suunsa ja yhtymään
lauluun. Muut ovat vain iloisia, kun kaikki laulavat mukana. Ei siinä toisten
lauluääntä ja nuottikorvaa arvostella.
Kokeile vaikka kotona. Tai aloita työpaikalla uusi
tapa: päivän yhteislaulu!
(kuva: Hannu Mäkilampi, soitin: urkuharmooni, soittaja: amatööri)
Kommentit
Lähetä kommentti