Siirry pääsisältöön

Työsuhde-etuna livemusiikki



Meillä seurakuntien työntekijöillä on tavanomaisempien työsuhde-etujen lisäksi joitakin poikkeuksellisia etuja. Minulle tuottaa paljon iloa, että työtovereinani on taitavia, korkeakoulutettuja muusikoita, joiden soitosta ja laulusta saan viikoittain nauttia. Mielikuva kirkkomusiikista saattaa olla, että se on pelkkää urkujensoittoa, mutta meillä soitetaan usein myös pianoa, kitaraa, ukulelea, kanteleita ja rytmisoittimia. Jousi- ja puhallinsoittajia vierailee tilaisuuksissa silloin tällöin. Kuorot ja lauluryhmät ilahduttavat meitä taidoillaan, joskus orkesterit ja bänditkin.

En moiti urkumusiikkia. Jumalanpalveluksissa se on upeaa. Kanttorit loihtivat urkujen soinnilla tunnelman kuin tunnelman, ja urkujen säestyksellä seurakunta yhdessä laulaa suurimman osan virsistä.
 
Niin, yhdessä laulaminen! Missä muissa työpaikoissa kuin kirkossa ja kouluissa lauletaan yhdessä? Laulamisella on tutkittuja terveysvaikutuksia, yhdessä laulamisella sosiaalisesti myönteisiä vaikutuksia. Erikseen voi vielä mainita syvällä kehossa ja sielussa värisevät hetket, jolloin kirkon täysi kanttoreita ja/tai pappeja veisaa täysin rinnoin kattoholvit kaikuen. Se on sekä fyysinen että hengellinen kokemus, ja vaikuttava sellainen.

Yhteislauluun osallistuakseen ei kuitenkaan tarvitse olla koulutettu laulaja eikä edes ”osata laulaa”. Kaikkia, jotka ovat niin luulleet, rohkaisen seuraavan tilaisuuden tullen avaamaan suunsa ja yhtymään lauluun. Muut ovat vain iloisia, kun kaikki laulavat mukana. Ei siinä toisten lauluääntä ja nuottikorvaa arvostella.

Kokeile vaikka kotona. Tai aloita työpaikalla uusi tapa: päivän yhteislaulu!

(kuva: Hannu Mäkilampi, soitin: urkuharmooni, soittaja: amatööri)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri. R

Kohti kaikille avointa kirkkoa

Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston joulukuinen kokous muodostui jälleen, odotetusti, vuotuiseksi homoillaksi. Käsiteltävä asia oli kirkon kansainvälisen työn avustaminen. Se, mistä väiteltiin, olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja papiksi vihityt naiset. Keskustelu on käyty niin monta kertaa, että luultavasti kaikki ovat jo kyllästyneet. Marraskuussa Rekolassa järjestettiin sateenkaarimessu. Muutama tuttu seurakuntalainen tiedusteli asiallisesti, miksi sellainen piti järjestää. Yhtä asiallisesti he kuuntelivat, kun kerroin, että vähemmistöihin kuuluvat eivät koe turvalliseksi osallistua kaikille avoimiin messuihin. Sen enempää tietooni ei tullut, paitsi muutama palaute unisex-vessoista, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Tiedän, että tilaisuus herätti tunteita – ehkä hämmennystä, levottomuutta, pelkoa ja aggressiota – mutta palautetta tuli hyvin vähän. Rekolan seurakuntaneuvosto päätti vuonna 2017 , että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat käyttää seurakunnan