Mihin uskontoa tarvitaan?

Vantaalaisella kerrostaloparvekkeella käytiin intensiivistä keskustelua kesäisenä sunnuntai-iltapäivänä. Olin siellä asunnon kahden asukkaan kanssa. Keskustelunaiheet olivat sangen painavia, muun muassa: 

Mihin tarvitaan uskontoa? Miksi kirkkokuntia on niin monta? Mitä saa kirkon jäsenyydestä? Mitä seurauksia sillä on, että Raamattu on käännetty niin monta kertaa? Miksi kirkossa puhutaan niin paljon synnistä?

Pitkän ja antoisan keskustelun lopuksi päätin pohtia näitä kysymyksiä muutamassa blogikirjoituksessa. Tyhjentäviä vastauksia en osaa antaa, mutta teologina pystyn jotakin sanomaan.

Mihin uskontoa tarvitaan? Voihan Jumalaan olla yhteydessä henkilökohtaisesti ja elää hengellistä elämää, vaikka ei osallistuisi minkään uskonyhteisön toimintaan. Tartun ensimmäiseksi tähän kysymykseen.

On totta, että uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolella on hengellistä elämää. On ihmisiä, jotka ovat uskonnollisia, vaikka eivät ole jäseniä missään uskontokunnassa eivätkä osallistu niiden toimintaan. Heidän uskonsa voi olla jonkin uskonnon oppien mukaista tai yhdistelmä niistä. Tai he saattavat uskoa mihinkään uskontoon kiinnittymättä, että on olemassa jotain ihmistä suurempaa ja tunnetun todellisuuden tuolla puolen olevaa, joka vaikuttaa elämään tässä maailmassa.

Tällaisia ihmisiä on ollut aina. Individualistisen ajattelun yleistyttyä heitä saattaa olla enemmän tai ainakin he ovat näkyvämpiä. Enää ei oleteta eikä ole sosiaalista painetta, että uskottaisiin ja elettäisiin niin kuin enemmistö.

Toisaalta on totta, että uskontoja on aina ollut. Ennen kirjauskontoja (kaikki suuret maailmanuskonnot) pidettiin taivaankappaleita ja henkimaailmaa vaikutusvaltaisina ja tehtiin rituaaleja pyhillä paikoilla.

Uskonnot ovat keskenään erilaisia, mutta niissä on myös hyvin samanlaisia elementtejä. On tapoja hiljentyä, on siirtymäriittejä, on pyhän kunnioitusta, on eettisiä ja moraalisia ihanteita. On uskonnollisia auktoriteetteja ja samaa uskontoa tunnustavien yhteisöjä. Kaikki uskonnot ovat syntyneet paikallisina liikkeinä. Kun eriuskontoiset ihmiset ovat tulleet tekemisiin toistensa kanssa, on tapahtunut vuorovaikutusta, jonka seurauksena toisinaan on syntynyt uusia uskontoja, toisinaan vanhat uskonnot ovat ottaneet toisiltaan vaikutteita. Nykymaailmassa voi lähes mitä tahansa uskontoa tavata missä tahansa.

Uskonnot ovat hyvin monimuotoisia. Koulun oppikirjoissa ne on pakko esitellä karkeasti yksinkertaistaen. Muutamaan sivuun on mahdotonta mahduttaa uskontoa, jonka piiriin kuuluvat miljardit tai miljoonat ihmiset. Eri kulttuureissa uskonnot ovat erilaisia. Ne muuttuvat ajan kuluessa ja johtajiensa näkemysten mukana. Kristinuskonkin muotoja on lukemattomia ja ne poikkeavat toisistaan erittäin paljon.

Uskonnot vastaavat joihinkin ihmisten tarpeisiin. Ihmisellä ei ole vain ruumiillisia, henkisiä ja sosiaalisia tarpeita, vaan myös hengellisiä tarpeita. Näin vastataan kysymykseen, miksi uskontoja on, kun ajatellaan ihmisten näkökulmasta.

Entä sitten Jumalan näkökulmasta: miksi on uskontoja? Siihen kysymykseen ei voi ihminen vastata. Kristillisen teologian pohjalta arvelen, että ihminen kaipaa Jumalaa, koska hän on joutunut eroon Luojastaan. Luoja rakastaa niitä, jotka on luonut, ja luodut rakastavat Luojaansa, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena rakkaus rikkoutui. Ihminen luulee pärjäävänsä omin neuvoin, ilman Jumalaa. Siitä huolimatta ja vaikkei halua sitä myöntää, hän kaipaa ehjää yhteyttä Luojaansa ja tarvitsee Jumalaa.

Kaikkina aikoina kaikkialla ihmiset ovat siis etsineet Jumalaa. Jumalan etsiminen on saanut uskonnon muodon. Näin ovat syntyneet erilaiset uskonnot erilaisine tapoineen ja erilaisine uskomuksineen. Kristinusko sai alkunsa, kun Jumala lähetti Poikansa kertomaan juutalaisille rakkaudestaan. Pian muutkin kuin juutalaiset kuulivat Jumalan rakkaudesta ja löysivät Kristuksen kautta Luojansa, jota olivat etsineet.

Kaikki uskonnot muodostavat yhteisöjä. Kristityt ovat alusta asti olleet joukko. Ensin olivat Jeesuksen ystävät ja seuraajat. Sitten heihin liittyi niitä, jotka eivät olleet Jeesusta tunteneet. Niille paikkakunnille, joille kristityt tulivat uskostaan kertomaan, syntyi aina seurakuntia. Historiasta tunnetaan erakkokristittyjäkin, mutta pääsääntöisesti kristityt ovat eläneet seurakunnissa. He ovat tunteneet toisensa ja kokoontuneet sunnuntaisin. He ovat auttaneet toisiaan ja tehneet yhdessä työtä myös ulkopuolisten tukemiseksi ja auttamiseksi. He ovat kertoneet uskostaan muille, ja niin seurakunnat ovat kasvaneet ja kirkko levinnyt vähitellen kaikkialle maailmaan.

Yhteisöä, seurakuntaa tai kirkkoa on aina tarvittu. Yksinään ovat vain harvat olleet kristittyjä. Ehkä aivan kaikki eivät tarvitse uskonyhteisöä mihinkään, mutta melkein kaikki tarvitsevat – ainakin joissakin elämäntilanteissa.