Helsingin hiippakunnan piispa tarkasti seurakuntamme tammikuussa 2020.
Piispantarkastus kuulostaa ankaralta virheiden ja puutteiden etsinnältä, mutta sitä se ei ollut.
Sen sijaan piispantarkastus osoittautui tilaisuudeksi esitellä itävantaalaista lähiöseurakuntaa piispalle, joka on ikänsä asunut ja vaikuttanut Helsingissä – ensin Itä-Helsingissä ja aikuisena keskustassa – ja hänen seurueelleen, jolle alueemme lienee ollut yhtä tuntematon kuin piispalle itselleen.
Saimme tilaisuuden viedä seurueen yhteistyökumppanien luo ja myös paikkoihin, joihin meillä ennestään oli vain vähän kontaktia. Parhaimmillaan piispantarkastus vahvistaa seurakunnan verkostoja. Meillä oli myös verkostoilta, johon kutsuimme niitä yhteistyötahoja, joiden luona emme ehtineet vierailla.
Tarkastukseen sisältyvä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kuuleminen järjestettiin kaksivaiheisena. Ensin oli verkkokysely ja sen jälkeen työskentelykokous kummallekin ryhmälle erikseen.
Hallinnon tarkastus oli hyvähenkinen keskustelutilaisuus, jossa saimme mm. kysyä käytännöistä, jotka meitä ovat askarruttaneet. Ennen kerrottiin tarinoita arkistojen tarkasta läpikäynnistä. Siltä osin piispantarkastus näyttää muuttuneen.
Piispantarkastuksesta laaditaan pöytäkirja, jonka sisältöä en vielä tiedä. Tarkastuksesta jäi sellainen olo, että onnistuimme näyttämään seurakuntamme arjesta jotain olennaista. Meillä on sitoutuneet työntekijät, paljon seurakuntalaisia, joille seurakunta on rakas ja verkosto, jossa olemme arvostettu toimija.
Tarkastus päättyi juhlavaan messuun ja iloisiin kirkkokahveihin. Lahjaksi vieraat saivat alttarikynttilöiden lopuista valettuja kynttilöitä, vastapaahdettua Rekola-kahvia ja Alttarimaalaus-kirjanmerkit. Meidän näköisemme lahjat. Juhlan kohottamana on arki kaikkine haasteineen tuntunut tavallista innostavammalta. Seuraavaa piispantarkastusta saamme näillä näkymin odottaa kahdeksan vuotta.
Piispantarkastuksen tunnelmiin pääsee Facebookissa ja Instagramissa julkaistujen päivitysten kautta.
Piispantarkastus kuulostaa ankaralta virheiden ja puutteiden etsinnältä, mutta sitä se ei ollut.
Sen sijaan piispantarkastus osoittautui tilaisuudeksi esitellä itävantaalaista lähiöseurakuntaa piispalle, joka on ikänsä asunut ja vaikuttanut Helsingissä – ensin Itä-Helsingissä ja aikuisena keskustassa – ja hänen seurueelleen, jolle alueemme lienee ollut yhtä tuntematon kuin piispalle itselleen.
Saimme tilaisuuden viedä seurueen yhteistyökumppanien luo ja myös paikkoihin, joihin meillä ennestään oli vain vähän kontaktia. Parhaimmillaan piispantarkastus vahvistaa seurakunnan verkostoja. Meillä oli myös verkostoilta, johon kutsuimme niitä yhteistyötahoja, joiden luona emme ehtineet vierailla.
Tarkastukseen sisältyvä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kuuleminen järjestettiin kaksivaiheisena. Ensin oli verkkokysely ja sen jälkeen työskentelykokous kummallekin ryhmälle erikseen.
Hallinnon tarkastus oli hyvähenkinen keskustelutilaisuus, jossa saimme mm. kysyä käytännöistä, jotka meitä ovat askarruttaneet. Ennen kerrottiin tarinoita arkistojen tarkasta läpikäynnistä. Siltä osin piispantarkastus näyttää muuttuneen.
Piispantarkastuksesta laaditaan pöytäkirja, jonka sisältöä en vielä tiedä. Tarkastuksesta jäi sellainen olo, että onnistuimme näyttämään seurakuntamme arjesta jotain olennaista. Meillä on sitoutuneet työntekijät, paljon seurakuntalaisia, joille seurakunta on rakas ja verkosto, jossa olemme arvostettu toimija.
Tarkastus päättyi juhlavaan messuun ja iloisiin kirkkokahveihin. Lahjaksi vieraat saivat alttarikynttilöiden lopuista valettuja kynttilöitä, vastapaahdettua Rekola-kahvia ja Alttarimaalaus-kirjanmerkit. Meidän näköisemme lahjat. Juhlan kohottamana on arki kaikkine haasteineen tuntunut tavallista innostavammalta. Seuraavaa piispantarkastusta saamme näillä näkymin odottaa kahdeksan vuotta.
Piispantarkastuksen tunnelmiin pääsee Facebookissa ja Instagramissa julkaistujen päivitysten kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti