Siirry pääsisältöön

Piispantarkastus - stadilaiset Vantaalla

Helsingin hiippakunnan piispa tarkasti seurakuntamme tammikuussa 2020.
Piispantarkastus kuulostaa ankaralta virheiden ja puutteiden etsinnältä, mutta sitä se ei ollut.

Sen sijaan piispantarkastus osoittautui tilaisuudeksi esitellä itävantaalaista lähiöseurakuntaa piispalle, joka on ikänsä asunut ja vaikuttanut Helsingissä – ensin Itä-Helsingissä ja aikuisena keskustassa – ja hänen seurueelleen, jolle alueemme lienee ollut yhtä tuntematon kuin piispalle itselleen.

Saimme tilaisuuden viedä seurueen yhteistyökumppanien luo ja myös paikkoihin, joihin meillä ennestään oli vain vähän kontaktia. Parhaimmillaan piispantarkastus vahvistaa seurakunnan verkostoja. Meillä oli myös verkostoilta, johon kutsuimme niitä yhteistyötahoja, joiden luona emme ehtineet vierailla.

Tarkastukseen sisältyvä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kuuleminen järjestettiin kaksivaiheisena. Ensin oli verkkokysely ja sen jälkeen työskentelykokous kummallekin ryhmälle erikseen.

Hallinnon tarkastus oli hyvähenkinen keskustelutilaisuus, jossa saimme mm. kysyä käytännöistä, jotka meitä ovat askarruttaneet. Ennen kerrottiin tarinoita arkistojen tarkasta läpikäynnistä. Siltä osin piispantarkastus näyttää muuttuneen.

Piispantarkastuksesta laaditaan pöytäkirja, jonka sisältöä en vielä tiedä. Tarkastuksesta jäi sellainen olo, että onnistuimme näyttämään seurakuntamme arjesta jotain olennaista. Meillä on sitoutuneet työntekijät, paljon seurakuntalaisia, joille seurakunta on rakas ja verkosto, jossa olemme arvostettu toimija.

Tarkastus päättyi juhlavaan messuun ja iloisiin kirkkokahveihin. Lahjaksi vieraat saivat alttarikynttilöiden lopuista valettuja kynttilöitä, vastapaahdettua Rekola-kahvia ja Alttarimaalaus-kirjanmerkit. Meidän näköisemme lahjat. Juhlan kohottamana on arki kaikkine haasteineen tuntunut tavallista innostavammalta. Seuraavaa piispantarkastusta saamme näillä näkymin odottaa kahdeksan vuotta.

Piispantarkastuksen tunnelmiin pääsee Facebookissa  ja Instagramissa julkaistujen päivitysten kautta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....