Siirry pääsisältöön

Kirkkoherra kumartelee vieraita uskontoja

MV-lehteä en ole tarkistanut, mutta Suomi 24:n ”Kirkosta eroaminen” -ryhmään tuli minusta maininta viime viikolla. Joku on siellä sitä mieltä, että Rekolan kirkkoherra kumartelee vieraita uskontoja, toinen pitää rauhankävelyä hyvänä syynä erota kirkosta ja kolmas luulee, että kävelyyn käytettiin yhteiskunnan varoja.

Ryhmässä en usko keskustelun olevan mielekästä eikä sitä lue kovin moni, joten kirjoitan vastineeni täällä.

YK:n yleiskokous julisti helmikuun ensimmäisen viikon uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikoksi vuonna 2010. YK:ssa ja valtioiden johdossa ymmärretään uskontojen merkitys rauhan ylläpitäjinä ja rakentajina. Kirkoissa, muissa uskonnollisissa yhdyskunnissa ja myös uskonnottomissa katsomuksissa vaalitaan pyrkimystä sopuisaan elämään.

Paikallisesti esimerkiksi Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen ymmärtää seurakuntien, moskeijoiden ja muiden uskonnollisten keskusten roolin kaupungissa. Kasvatamme lapsia ja nuoria, autamme vaikeuksissa ja tarjoamme yhteisöjä, joihin kuulua. Oppien ja rituaalien erilaisuus ei estä sitä, että haluamme kantaa vastuuta naapurustojen yhteishengestä ja kaupungin turvallisuudesta.

Kaupunginjohtaja ei varmasti ole sokea epäkohdille, enkä ole minäkään. Tiedän, että Suomessa on ihmisiä, joilla on jihadistinen ideologia. Tiedän, että vantaalaistenkin koulutyttöjen sukuelimiä silvotaan. Tiedän, että islaminvastaisuutta lietsovat suomalaiset toimivat aktiivisesti ja aggressiivisesti. Mitään näistä en hyväksy. On oikein, että sekä viranomaiset että kansalaiset puuttuvat epäkohtiin, vaikka asianosaiset vetoaisivatkin uskontoonsa.

Yhteisymmärrysviikko ei ole niinkään tilaisuus keskustella vaikeista kysymyksistä kuin näyttää, että eri uskontoja tunnustavilla ja uskonnottomilla on myös yhteisiä huolia ja yhteisiä tavoitteita. Vantaalla yhteisymmärrysviikko näkyi tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Valtakunnallinen avajaisjuhla järjestettiin Vantaalla.

Rauhankävelyn järjestimme Koivukylästä avajaisiin Korsoon. Kävelijöitä oli eri uskontokunnista. Vantaan aikuisopiston järjestämä yhteisymmärrysviikon paneelikeskustelussa puhuivat ortodoksi, luterilainen, sunni ja shiia. Aiheet ulottuivat globaaleista megatrendeistä yksilön eettisiin valintoihin. Keskustelijoiden välisiä eroja enemmän tuli esiin samanmielisyyttä yhteiskunnan tilasta ja siitä, mitä nyt tarvitaan.

Lopuksi terveiset Suomi 24:n anonyymeille keskustelijoille: Yhteiskunnan varoja rauhankävelyyn käytettiin sen verran kuin viitisen minuuttia lähipoliisin työaikaa maksaa. Informoin häntä tulevasta kävelystä ja varmistin, oliko hänellä meille ohjeita sitä varten.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...

Avioliitosta 1.3.2017 alkaen

Maaliskuun alusta alkaen meillä on seurakuntalaisia, jotka ovat naimisissa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan, haluavat sitoutua toisiinsa ja pitää huolta toisistaan loppuikänsä. Naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet toisensa ja haluavat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Minä en ole se, joka kehottaa heitä eroamaan, jotta he voisivat elää kristillistä elämää. Mielestäni kristillistä on keskinäinen kunnioitus, uskollisuus ja lupaus rakastaa ja palvella toinen toistaan hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti - tai myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten toinen vihkikaavan kysymysvaihtoehdoista kuuluu. Meidän kulttuurissamme on tiettyjä käsityksiä siitä, mikä on "kristillinen" avioliitto. Olemme tottuneet ajattelemaan, että avioliitto solmitaan, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Avioliitto astuu voimaan, kun valtuutettu vihkijä on kysynyt määrämuotoiset kysymykset, kumpikin on vastannut puolestaan "tahdon", ja kun ...

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....